1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

15.2.2023 tiistai

- Juliet -

Heräsin aamusta kaksosten yhteiseen kiukkukohtaukseen. Nouson saman tein sängystä ja valmistauduin ennen kuin astelin keittiöön, kuin taikatempun seurauksesta kaksoset rauhoittuivat ja juoksivat innoissaan perääni. "Huomenta", mutisin väsyneenä kaataessani kulhoon muroja. Oikeastaan olin niin väsynyt että meinasin kaataa murojen sekaan kahvia, sehän vasta olisi piristänyt. Kaksoset tirskuivat.

Istuin pöytään ja aloin rouskuttamaan aamupalaani samalla kun kaksoset alkoivat taas silmänräpäyksessä kiukuttelemaan kun hoitaja kertoi etteivät he voisi myöhästyä koulusta vain sen takia että minä olin herännyt, houtaja muistutti että taksi odotti jo pihalla. Lumisella tiellä. Kaksoset viimein suostuivat lähtemään, vaikkakin mököttäen.

Siivosin astiani pois ja aloin tuumailemaan mitä voisin mahdollisesti päivän aikana tehdä, senkin lisäksi että makaisin kuolleena sängyllä kokonaisen iltapäivän. Selasin Wilmaa ja tajusin että nurkan takana odotti kolme uhkaavaa koetta, teki mieli paiskata puhelin jorpakkoon ja väittää etten ollut tietoinen kokeista mutta tyydyin syvään huokaukseen ja kolmeen kirosanaan.

《 Tunnin päästä 》

Soittelin kuulokkeista Haloo helsinkiä samalla kun tein kotitehtäviä edelliseltä päivältä, maantietoa ja historiaa. Koska en jaksanut keskittyä kumpaankaan tein kirjojen tehtäviä vuorotellen, ensin historiaa ja sitten maantietoa kunnes olin niin hukassa että vastauksiin ilmestyi suuria kysymysmerkkejä tai vain yksinkertaisesti huonoja vastauksia. Kristian tuntui kuolleen viereiseen huoneeseen kun sieltä ei kuulunut mitään vaikka yleensä rokki soi jo silloin.

Työntelin kirjat sivuun ja mietin hakkaisiko päätä pöytään vai eikö. Silloin rokki meni päälle niin yllättäen että säpsähdin ja suusta tuli kirosana. "Kymmenen senttiä purkkiin", kuulin Kristianin sanovan. Virnistin. "Turpa umpeen unikeko", vastasin. Kristian alkoi kikattamaan kuin pikkutyttö. Vähän aloin miettimään että mitähän hänkin oli vetänyt yön aikana mutta päätin pysyä lopulta kiltisti vaiti. Siirsin enkun kirjan eteeni ja huokaisin. Oli ikävä kesälomaa.