1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

Red dead

- Kristian-

Alettiin puhumaan Julietin kanssa enemmän meidän suosikkipelistä samalla kun käveltiin kaupan käytävillä ettien Mariannea, joka oli kadonnu jonneki lukuiste hyllyjen väliin. "Minneköhän se on voinu mennä?" Juliet ksyi ääneen. "Mariannan tuntien ihan minne vaan", vastasin ja tähyilin ympärille kuin oisin ollu ittekin hukassa. Lopuksi Marianna löytyi hedelmäpuolelta punnitsemasta omenia. "Tereve", sanoin ja nostin kättä. "Terve", Marianna vastasi oikein hymyn kera. "Löytyikö mitään?" Marianna kysyi Julietilta. Juliet hymyili ja vastasi että ei löytynyt.

Upotin kädet farkkujen taskuihin ja huokasin syvään. "Mennäänkö jo?" marisin leikillä. Marianna nauroi. "No kyllä me ny joudetaan mennä kun Kristian kyllästyy", se sanoi. Juliet nauroi. "Onko kellään nälkä?" Marianna kysyi samalla kun lähettii kävelee kohti kassoja. "Nääh", vastasin ja selasin puhelinta tykäten Skilletin uusista Insta-postauksista. "No mä otin kuitenkin meille eväät mukaan niin ei tarvi nääntyä matkan aikana."

《Pakussa》

Snäppäilin mun frendin kaa ja join aina välissä kahvijuomaa, jonka Marianna oli ostanu mulle. Juliet oli kans alkanu kuunteleen musiikkia ja Marianna puhui puhelimeen soitto soiton jälkeen. Ulkona oli alkanu hämärtämään.

Yhtäkkiä Marianna pysähtyi tankkaamaan ja antoi meille vaan merkin jäämään autoon samalla puhuen edelleen ilmeisesti jonkun naisen kanssa. Äänet oli niin kovalla että kuulin niiden puhuvan Bellasta, joka nukkui takakontissa. "Miten menee?" Juliet kysyi yllättäen ja siirsi kuulokkeet pois toiselta korvalta kuullakseen mun äänen. "Ihan ok", vastasin, itellä oli musiikki niin pienel et kuulin Julietin. "Okei", Juliet sanoi.

Marianna siirty taas autoon tuhlattuaan neljäkymppiä bensaan. "Mites täällä voidaan?" Marianna kysyi ja kattoi meidän päälle huolehtien että voitiin hyvin. Kohautin olkia ja väänsin musiikin kovemmalle. "Ihan ok", mutisin. Julietin vastausta en kuullut.

Tunnin kuluttua tuijottelin YouTubesta jotain Skilletin haastattelua samalla kun Bella heräs unistaan ja alkoi haukkumaan takakontissa. Onneks se ei haitannu mua koska olin jo tottunu siihen.

"Perillä ollaan", Marianna ilmoitti ja pysäytti pakun lastiksen pihaan. Huokaisin, muutin videon musiikiksi ja ahtauduin ulos autosta. Sitten painelin suoraan mun huoneeseen kuuntelemaan Skillettiä ja jatkamaan loppuun sen haastattelun. Juliet meni vierestä omaan huoneeseensa. "Moro", sanoin ja laitoin oven kii kun Juliet oli kerinny vastaamaan 'hei'.