1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

2.3.2023 keskiviikko

- Juliet -

Kierähdin toiselle kyljelle sängyllä ja avasin silmäni. Avasin puhelimen ja sammutin herätyksen, näin heti viestin Kristianilta. Kuvassa, jonka hän oli lähettänyt hän halasi pehmolelua ja oli tehnyt pusuhuulet, naurahdin. 

Illallinen lipui hitaammin kuin tiimalasin hiekka. Pyörittelin hernettä lautasellani ja mietin Kristiania, kuinka kaipasin häntä, ja kuinka pelkäsin olla kotona. "No, miltäs tuntuu olla kotona?" isäni kysyi pilkallisesti. "Paskalta", vastasin. "Hei! Ei rumaa kielenkäyttöä ruokapöydässä!" isäni komensi. "Ja kunnioita vanhempiasi", äitini lisäsi. "Olemme juuri muuten muuttamassa", hän yhtäkkiä ilmoitti. Käänsin pääni hänen suuntaansa. "Mitä!?" karjaisin.

Palattuani lastenkotiin kerroin heti Kristianille siitä. "Eikö ne olleet kertoneet sulle aiemmin?" Kristian kysyi häkeltyneenä kun lenkkeilimme taas yhdessä. "Ei, me kuulemma muutetaan jonnekin ihan eri paikkakunnalle johonkin omakotitaloon", vastasin ja huokaisin. "Mä vihaan mun perhettä", marisin. Kristian naurahti. "Hei, kyl se siitä", hän sanoi ja taputti olkapäälle. "Sulla on mut."