1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

7.2.2023 tiistai

- Juliet -

Oli ilta. Myöhä ja pimeä. Ja paska olo. Olin justiin riitautunut mun ystäväporukan kanssa sen takia etten ollut tullut kouluun, enkä ollut halunnut kertoa miksi. En koska lastenkotileima mun otsalla katsottiin pahalla ja musta tuntui että kaikki näki vain älyttömän huonokäytöksisen teinin, vaikka oikeasti tappelin vain oman mielenterveyteni kanssa. Koitin ignoorata kaiken paskan mun ympärillä kuunnellen Enimenin Moking birdiä mutta ei se oikeen onnistunut kun puhelimeen tulvi raivoisia viestejä meidän snäppiryhmästä. Mietin että jälleen kerran, mitenkähän helvetissä Krisu selvis täällä?

Jouduin hakeutumaan takaisin ihmisten seuraan kello 18.00 maissa iltapalan takia. "Juliett!" kaksoset huusivat innoissaan. "Mikset sä oo tullu leikkimään?" he kysyivät kummissaan. "Ää.. Koulujuttuja", valehtelin. "Nice", Kristian sanoi mun vierestä. Säikähdin. "Stalkkeri!" syytin. Kristian vaan nauroi ja istui iltapalapöydän ääreen, jossa tunnelma oli taas sellainen pehmeä kun kaikki leijailivat vaan omissa ajatuksissaan. Paitsi lapset. Ne puhui innoissaan, kaikesta.

Heli ilmestyi paikalle myöhemmin kuin kaikki muut ja istui pöydän päähän omalle paikalleen. "Moro", Anni sanoi. "Hei", Heli vastasi ja alkoi voitelemaan leipää. Samaan aikaan Kati-hoitaja liittyi seuraan tervehtien kaikkia yhteisesti. "Huomenna meillä ohjaajilla on aamusta pieni kokous tuolla perhehuoneessa", Kati ilmoitti. Nyökkäsin hiljaa samalla kun tartuin juomalasiini. "Mutta ei muuta kun koputtakaa, jos joku tarvii jotain", Kati jatkoi lauseensa loppuun pienen tauon jälkeen. "Ja Allilla oli huomenna meno, eikö?" Kati kysyi vaihteeksi. Alli nyökkäsi. "Minne sä meet?" Anni kysyi siskoltaan. "Hammaslääkäriin!" Alli vastasi innoissaan.

Kello kahdeksan maissa suunnilleen kaikki alakoululaiset olivat menneet nukkumaan, joten me kaikki jäljelle jääneet hengasimme joko omassa huoneessa tai olohuoneen puolella. Istuin sohvalla ja kuuntelin viimeisillä aivosoluillani lisää musiikkia siinä missä Kristian ja Heli nauroivat ja pelasivat śhakkia. "Saatanan varas!" Heli manasi. Ohjaajat olivat onneksi sulkeutuneet toimistoonsa, eivätkä kuulleet oven läpi.

"Mitä ihmettä te teette?" nauroin. "Kristian varasti mun hevosen!" Heli valitti ja osoitti syyttävällä sormella Kristianin kasvoja. "No vittu se on sääntö!" Kristian vastasi. En ymmärtänyt noiden kahden ongelmaa jatkuvasti härnätä toisiaan. "By the way, sun eyeliner on levinny tohon", Kristian vaihtoi puheenaihetta ja osoitti silmäluomeaan. "Missä?" Heli kysyi ja koitti pyyhkiä kasvojaan. "Siinä. Meni jo", Kristian vastasi ja näytti kieltään. Heli näytti kieltänsä takaisin. "Kristian! Tuutko käymään?" Marianna huikkasi yhtäkkiä toimiston ovelta.

Kristian nousi kummissaan ja meni toimistoon. "Onkohan se ongelmis?" Heli vitsaili. Nauroin. "Ei kai", vastasin.