1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

26.2.2023 lauantai

- Juliet - 

Kun heräsin aamulla viime iltainen muistui heti mieleen, lumisota, paljastus ja se kuinka lastenkotiin palattuamme Kristian oli vienyt terät ja pudottanut ne viemäriin, sekä pihistänyt laastareita hoitajien kansliasta. Hän oli putsannut minun haavani ja laastaroinut ne. 

Nousin sängystä ja puin ylleni, aloittaen sitten pakkaamaan. Tiistaina viettäisin kotilomaa, jota en odottanut innolla, mutta minulla ei ollut muutakaan kuin pakata kun en uskaltanut kohdata Kristianin katsetta vielä. Harjasin samalla hiuksiani kun tutkiskelin rajallista määrää vaatteita kaapissani, ei juuri mitään. Tyydyin housupariin, T-paitaan, sukkiin ja huppariin. Minun olisi pakko hakea lisää vaatteita kotoa, onneksi ja vain siksi onneksi olin sinne menossa. 

Yhtäkkiä  hard rokki meni päälle niin yllättäen Kristianin huoneessa että hätkähdin, naurahdin sitten kun biisi: Highway to hell, meni päälle. Biisi oli tuttu minullekin ja kuulin Kristianin hoilaavan mukana, ilmeisesti läksyjä tehden koska hoilaamisen lisäksi kuulin hänen mutisevan ruotsin sanoja. 

《 Aamupalalla 》

Istuin pöydän ääressä saatuani pakattua, Kristian hellytteli Bellaa ja salaa syötti sille yhden palan makkaraa. Hän istui minua vastapäätä, edessään juustolla ja makkaralla varustettu leipä kun minulla taas oli hoitajien tekemiä pannareita. "Highway to hell", mutisin ja Kristian nauroi. "Kyllä kyllä", hän sanoi. "Mutta Juntti me ollaan on a highway to heaven."