1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

24.2.2023 torstai

- Kristian - 

Kuuntelin kun äiti huusi oven toiselta puolelta. Laitoin kuulokkeet korville ja väänsi musiikin niin kovalle, etten enää kuullu. Huulisynkkasin mukana ja koitin olla pillittämättä mut ei siit mitään tullu vaan kyyneleet valui poskia alas ja kasteli paidan. "You make me feel invincible..", kokeilin mut ei mitään perää. Otin pois kuulokleet ja tein sen minkä ennenki: soitin lastiksen numeroon.

Tuut tuut tuut kuului hetken aja, sitten vastaus: "Villatossusta hei, Kati!"

"Tulkaa hakeen pois", mutisin. "Mä haluan takasin", jatkoin.

Kolmisen tuntia vierähti ennen kun paku ajo pihaan. Mutsi oli hämillään. "Mitä nyt?" Se kysyi jo rauhotuttuaan. "Haista vittu mä painun menemään", sanoin kassi olalla ja painelin suoraan ovesta ulos niin etten kuulu mitään vastalauseita.

Kapusin pakuun ja Juntti istu mun vakkarilla, istuin viereen. Juntti halas kun Kati oli kuulustellu mut ja oli ulkona puhumassa mutsille. "Saatana tätä paskaa. Sä oot ainut hyvä koko maailmassa", sanoin ja pussasin Junttia, joka pussas takasin sanomatta sanaakaa.

Lähettii köröttelemään kohti lastista. Kun päästiin sinne olin puhki ja painuin suihkuun jossa mietin vaan Junttia, pakotin itteni kääntämään muille ajatuksille selän ja jättään ne omaan elämäänsä takaraivoon.

Suihkun jälkeen kipaisin omaan huoneeseen, siivosin vähän, toisin sanoen pyyhin hyllyltä pölyt kädellä ja päästin Julietin sisään kun se koputti ja halas yhtäkkiä takaapäin ja tarjos mulle suklaata. Naurahdin. "Koitakko lohduttaa?" Kysyin kiusallani.