1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

10.2.2023 perjantai

- Juliet -

Täällä lapset näkee mut isosiskonaan. Se on kaunista, mutta surullista. Miksei näille lapsille suotu parempaa? Mietin vaan kuinka kamalalta mahtoi viettää lapsuus lastenkodissa, kuinka lohduton tunne valtasi kun tajusi ettei kaikki muut eläneet niin.

Mun on täällä hyvä, kai. Ainakaan en oo kotona, mielenterveys ongelmien vankina.

Huokaisin. Mietin tätä ennenkin, samaa kysymystä. "Haluanko mä kotiin vai en?" kysyin ääneen huoneessani. Viimeksi mietin sitä nuorten psykiatrisella osastolla, ja nyt lastenkodissa vain muutamaa kuukautta  myöhemmin.. Ja ensimmäistä kertaa musta tuntui.. Että voin hyvin. Oikeasti hyvin.

Painoin kasvot polviin niin että hiukset valahtivat kasvoille. En tiennyt mikä oli enää parasta mulle, enkä tiennyt halusinko sitä sitten ylipäätään. Mietin isää ja äitiä, mutta mietin myös koulua missä minua kiusattiin. Mietin itkusia iltoja huoneessa.. Mietin liikaa kaikkea pahaa. Koputin seinään. "Tuu pelaan korttia", sanoin. "Räsypokkaa?" Kristian nauroi. "Hah, suukon saat", kiusasin. Kristian ryntäsi huumorillisesti huoneeseen ja alkoi kutittamaan armottomasti. Paha olo katosi.

Vietimme Kristianin kanssa melkein puolituntia huoneessani pelaamassa korttia ja pelleilemässä kunnes viimein hoitaja tuli luoksemme hakemaan meidät välipalalle.

Välipalaksi oli smoothieta ja hedelmiä. Itse otin vaan smoothien siinä missä melkein jokainen muu otti mandariinin. Hoitajina olivat Kati ja Josefiina. Ihmettelin hetken miten Kati jaksoi olla melkein aina töissä. Tulin melko lailla kuitenkin siihen tulokseen että ehkei hänellä vain yksinkertaisesti ollut muutakaan tekemistä.

《Illalla》

Seisoin suihkun lämpimän veden alla ja pesin hiuksiani. Valelin kasvoja vedellä ja tunsin kuinka kaikki jännite viimein väheni. Mietin seuraavaa päivää, minulla olisi ensimmäinen kotilomani. Pelkäsin mutta samaan aikaan ei voinut kiinnostaa vähempää. Mietin että jos Kristian selvisi kotilomistaan, minulla ei ollut  mitään valitettavaa.