1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

Mania, psykoosi vai terve?

- Juliet -

Kello oli suunnilleen kuusi aamulla, muttei nukkumisesta tullut enää yhtään mitään kun Bella haukkui käytävällä. Katselin vaan käsivarsia ja mietin eilistä romahdusta kun olin saanut käsiini hieman terävämmän asian väritellessäni kaksosten kanssa. Kynäkopan teroittimen terä oli nimittäin aika hellästi enää ruuvin varassa kiinni, ehkä joku oli jo aiemmin sitä halunnut irti, mutta minä onnisuin ruuvaamaan sen salaa huoneessani auki, sen jälkeen kun olin teroittimen sinne hihassa kuljettanut niin huomaamattomasti kuin mahdollista.

Pelkkä ajatus sai minut kääntymään sängyllä, kun tunsin samaan aikaan syyllisyyttä ja helpotusta. Pyyhin silmiä ja laskeskelin hetken mitkä vaatteet laittaisin päälleni, niitä ei ollut liikaa tuhlattavaksi, joten piti miettiä niistä toimivimmat. Päädyin nousemaan ylös, petaamaan ja sitten hankkimaan itseni valmiiksi. 

Kun pääsin ulos huoneesta lapset olivat menneet jo kouluun. Bella juoksi heti nuolemaan kasvoja kun menin polvilleni lattialle tervehtimään. Nauroin ja samalla pidin visusti silmällä, ettei hihat laskeneet. "Noniin, noniin, huomenta", sanoin Bellalle ja rapsutin korvien takaa. Bella aivan hyppi ja vinkui innosta, kunnes Josefine tuli rauhoittelemaan.

Nousin ylös ja tein itselleni aamupalan, otin aamulääkkeet ja painuin suihkuun. Suihkuun, joka pisteli kuten ennenkin. Itkin hiljaa suihkussa kun katselin käsiäni, miettien kuinka olin taas kerran pilannut ne kun ne olivat viimeisen kerran parantuneet.

《 Muutamaa tuntia myöhemmin 》

Lupauduin tekemään ruokaa Josefinen kanssa, pidin siitä eikä hän näyttänyt huomaavan mitään erikoista siinä että hautauduin huppariini silloinkin kun pesin käsiäni. Helikin liittyi seuraamme hetken kuluttua.