1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

13.2.2023 maanantai

- Kristian -

Herätys aamulla oli kamala. Pertti tuli koputtamaan ovelle ja ilmoitti, että mun pitäis lähteä sen kanssa koululle hakemaan joitain papereita, joita ei voinut tuttuun tapaan lähettää lastikseen. Vihaan koulua.

Puin päälle kiireessä ja sain juuri ja juuri aamupalan syötyä ja sanottua 'moi' Juntille kun Pertti vei mut jo omaan autonsa. Mihinkähän meillä niin kova kiire oli? Anyway, istuin siis punaisen Skodan takapenkille ja laitoin taas vaihteeksi soimaan saman biisin, jonka esittelin aiemmin eilen Julietille. Skoda oli hidas. Skoda oli myös hyvin huollon tarpeessa.

Koitin ignoorata sen ajatuksen että jos auto hajoaisi kasaan, jouduttaisiin kävelemään monta kilometriä. Pertin kanssa. Okei, ei Pertti niin paha ollu, mut se puhu aina kirjallisuudesta mun kanssa. Kuollettavaa.

Selasin YouTubea ja koitin ettiä musaa. Pertti kuitenkin pysäytti ja tajusin vasta silloin että oltiin jo perillä. "Vittu", kuiskasin, väänsin musiikin yli äänirajoitusten ja tulin ulos autosta. Näin saman tein tuttuja kundeja pihas. "Kattokaa! Kristus!" ne huus. Seurasin vaan Perttiä ja koitin keskittyä siihen kuinka Blind Channel alkoi soimaan.

Jatkettiin rehtorin kanslian oven taakse. Pertti meni sisään ja alkoi juttelemaan rehtorin kanssa, ite ilmotin meneväni käymään vessassa.

《Vessakopissa, koulussa》

Istuin kasvot polviin haudattuina vessakopin sisällä. Seinät oli spray-maaleilla sotketut. Kuulokkeista soi Enimenin Mockingbird. "Saatanan homo tuu ulos sieltä!" joku huusi ja potkaisi ovea, mutta ei saanut sitä irti sijoiltaan. "Mammanpoika! Saatanan laitoslapsi!" jätkät huusi. Kyynel vieri poskea pitkin, mutta pojat ei itkeny. Koulukiusattu. Haukuttu. Pyyhin kasvoja, silmä oli mustana. Hakattu. Ja nurkkaan ahdistettu.