1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

27.2.2023 sunnuntai

- Kristian -

Makasin sängyllä ja mietin olinko tehnyt oikein kun olin vienyt juntin terät ja tiputtanut ne poikien kylppärin viemäriin. Olisihan minun pitänyt se huomata, että Juliet viilteli. Tiesin aina että hän hautautui silloin tällöin huppariinsa, mutten minä tiennyt miksi, kunnes toissapäivänä olin saanut sen tietää. Ja se tuntui pahalta, tosi pahalta. Halusin ottaa juntin syliini ja suojella häntä tältä pahalta maailmalta. 

Kierähdin toiselle kyljelleni ja kuuntelin ympäristöstä kuuluvia ääniä. Yhtäkkiä Juntti raotti ovea ja vilkutti. "Tuu tänne", sanoin ja avasin käteni, jotta Juliet voisi tulla halimaan. Juliet varmisti reviirin ja tuli sitten. "Kaikki hyvin?" se kysyi huolissaan. Hymyilin. "Sulla?" kysyin. Juliet nyökkäsi ja nyökkäsin sitten myös vaikken ollut varma olinko kuolemassa huolesta vai oliko minulla muuten vain haikea olo, ehkä kotiloman jälkeen. "Mä lähden huomenna kotilomalle", Juntti kertoi ja irvisti. Naurahdin. "Etkö tykkää?" kysyin. "En", Juliet vastasi ja pussasi mua. "Muista aina että sä voit soittaa mulle", lupasin. "Ihan mistä vaan." 

Mentiin illalla kaikki monnarille, paukutin siellä rumpuja, vaikka juuri silloin kun Juntti oli kotilomilla minulla olikin musaterapiaa. Juliet pelasi lasten kanssa hippaa ja piilosta ja välillä niiden välimuotoja. 

Soitin rummuilla Feel invincible ja pari muuta Skilletin biisiä ennen kuin siirryin sähkökitaraan.