- Kristian -
Lumi narskui saappaiden alla kun kävelin Juntin vierellä pihalla. Helmi oli passitettu meidän mukaan lenkille. Tuntu oudolle kun minä ja Juntti jouduttii salaamaan suhteemme nyt kun Helmi oli mukana, kai oltiin totuttu siihen että oltiin kahestaan ja lenkkeilystä oli tullut pakokeino.
Katsoin Helmiin, joka kulki kädet taskuissaan ja pää maahan painuksissa. "Kaikki hyvin?" Juliet kysyi helmiltä. Helmi nosti päänsä pystyyn ja nyökkäsi. "Joo, on vaan kylmä", se sanoi, sillon vasta huomasin ettei sillä ollut kunnon vaatteet päällä ja että se ei ollut vaihtanut vaatteitaan viime näkemästä, sillä oli ruskeat talvisaappaat ja revityt farkut sekä valkoinen villapaita. "Haluks sä kääntyy takasin?" kysyin. "No joo, jatkakaa te vaan mä meen takasin sisälle", Helmi sanoi ja nauroi ensimmäisen kerran mun ja Juntin aikana. Nyökkäsin.
Vasta kun Helmi oli mennyt rakennuksen nurkan taa otin Junttia kädestä ja pussasin poskelle. "Käy se mulle näinkin", kuiskasin ja vinkkasin silmää. Juliet nauroi ja tökkäs mua. "Kauheen ilkeetä!" se totesi ja potkasi mua vielä jalkaan. Kaadoin sen lumihankeen.
YOU ARE READING
1095 yötä lastenkodissa [Finnish]
Short StoryTarina perustuu omaan kokemukseen lastenkodista ja siellä elämisestä. Huom, tarinaa on väritetty ja muunneltu! HOX: Tarina sisältää itsetuhoisuutta, masennusta, ahdistusta ja rakkautta + sun muuta Yritän kirjoittaa aina silloin kun kerkeän ja löydän...