1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

14.2.2023 tiistai

- Kristian -

Selasin puhelinta ja kuuntelin taas vakio Skillettiä kaiuttimesta. En yleensä huomioinut ystävänpäiviä tai sellaisia, mutta olin kyllä aika tietoinen sen olemasta olosta ainakin nyt kun kaksoset juoksentelivat ympäriinsä lastista toivottamassa kaikille hyvää ystävänpäivää ja hoitajat kaikki oli pukeutunu vuoro vuoron perään pinkkiin ja punaiseen. Juntti nukkui vieläkin, tai oli sitten muuten vain linnoittautunut huoneeseensa. Huokaisin itsekseni.

Ovi rämähti yllättäen auki kun kaksoset juoksivat huoneeseen koputtamatta, se ärsytti mua, mutta väänsin vaa kaiuttimen hiljaseks. "Hyvää ystävänpäivää! Hyvää ystävänpäivää!" lapset kiljuivat ja pomppivat lattialla. "Ok", vastasin. "Etkö sä oo iloinen?" Anni kysyi. "Mua ei vaan satu kiinnostamaan", mutisin niin etteivät lapset kuulleet. "Tuu syömään!" Alli sanoi. Nousin hitaasti tuolilta ja hivuttauduin perässä keittiöön. Juliet oli ensimmäisen kerran nähtävissä koko päivänä.

"Öö.. Hyvää ystävänpäivää", sanoin Julietille. "Aa! Hyvää ystävänpäivää", Juntti vastasi ja hymyili jotenkin eri lailla kun aina ennen. Käänsin katseeni muualle, tajusin että Julietin hymy tuntui mun sisällä. Koko kehossa melkeinpä.

Yritin istua tavallisesti pöydässä, mutta koko ystävänpäivä alkoi kuohumaan jo ylitse lasista. Juntti tuntui olevan koko ajan omissa ajatuksissaan, ja silloin tajusin tuijottavani. Käännyin katsomaan Josefinea.

Makasin omalla sängyllä ja koitin nukkua kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Toisaalta en voinut nukkua, koska Skilletti soi kajarista. Sain Julietilta snäppiä, kuva seinästä ja teksti jossa juntti pyysi lua soittamaan Enimeniä.

Hymyilin. Hetken säätelyn jälkeen kajarista soi Enimenin Rap god. Juliet snäppäs mulle hymynaaman ja kuulin kuinka tämä hyräili huoneessaan melodian mukana. Hymyilin ja tunsin ihastuvani Julietiin.