- Kristian -
"Kristian herää! Palaveri!" Kati huhuili oven takaa kun en suostunut nousemaan. "Tule nyt", Kati sanoi kurkattuaan sisään, että kaikki ylipäätään oli fine. "Joo", vastasin ja nousin ylös kiskoen hupparin päälle. Raahustin Katin perään vielä fanelihousuissa, mutten nähnyt siinä mitään vikaa. Istahdin sossun näyttämälle paikalle ja työnsin kädet syvälle taskuun.
Palaverin jälkeen kävelin Juntin luokse olohuoneeseen ja istahdin viereen. Tietysti sossu päätti että jäisin vielä hetkeksi. Ainahan minä jäin hetkeksi. "No miten meni?" Juntti kuiskasi. "Jään", vastasin ja hieroin silmiä puoliunessa. Juliet nauroi mun housuille. "Et ees pukenu?" se kysyi. "En", myönsin. "Heräsin vasta", lisäsin puolustukseksi.
Lapset painuivat kouluun ja henkilökunta oli kiireinen ohjaamaan lapsia taksiin, joten nojasin pään Juntin olkapäälle yhä sohvalla istuen. "Ei helvetti, pakko pänttäytyä", mumisin ja nousin seisomaan, housuja tujotellen. Juntti nauroi. "Kannattaa."
Menin huoneeseen ja puin päälleni. Olin justiin pörröttämässä hiuksia kun kuulin Annin vihaisen äänen. "En varmaan mee kouluun!" Kaikui käytävillä. Huokaisin. Ei taas kerran.
YOU ARE READING
1095 yötä lastenkodissa [Finnish]
Short StoryTarina perustuu omaan kokemukseen lastenkodista ja siellä elämisestä. Huom, tarinaa on väritetty ja muunneltu! HOX: Tarina sisältää itsetuhoisuutta, masennusta, ahdistusta ja rakkautta + sun muuta Yritän kirjoittaa aina silloin kun kerkeän ja löydän...