1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

5.2.2023 sunnuntai

- Juliet -

Itsetuhoinen olo on huono. En pidä siitä lainkaan että voin miettiä asioita kuten: voisin juoda hajuvettäni, syödä kasveja, hirttäytyä vyöllä, ruiskuttaa hiuslakkaa kurkkuun tai hypätä lastenkodin katolta. Ne ovat mielestäni varmaan kamalimpia ajatuksia mitä itsestään voi ajatella.

Pyyhin kyyneleen kämmeneen. Voisin hakea hoitajan missä tahansa hetkessä mutta en osaa puhua siitä miltä minusta tuntuu. Ja jos en nyt ala voimaan hyvin, en pääse koskaan täältä poiskaan.

Selasin läpi snäppejäni sängylläni. Huone tuntui kolkommalta kuin koskaan. Oli jotenkin tosi yksinäinen olo. Katsoin ympärilleni ja huomasin niin monta eri mahdollisuutta päästä hengestäni joita kukaan muu ei edes tajunnut katsoa sillä lailla. Sydäntä särki tietää että minun varmaan kannattaisi olla jo enemmänkin mielisairaalassa kuin lastenkodissa.

Mietin Kristiania. Hän oli ollut täällä jo paljon kauemmin kuin minä. Tuntuiko hänestä koskaan tältä? Oliko hän koskaan ollut surullinen täällä? Tottakai. Kuka ei olisi koskaan surullinen? Olin vaan tyhmä.

Nousin sängyltä ja kaivoin pöydän laatikosta päiväkirjani kirjoittaakseni mielipahasta. Juuri silloin Anni juoksi iloisesti huoneeseeni, vaatien leikkimään kotia. Ajattelin että ehkä hän saisi ajatukseni muualle ja suostuin.