1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

22.2.2023 tiistai

- Kristian -

Feel invincible soi taas nappikuulokkeista kun istuin keittiös pöydän ääres vastailemassa historiankokeen kysymyksiin. Nojasin päätä käteen samalla kun raapusti vastauksia ja kysymysmerkkejä pitkin paperin viivoja. 

Juliet tuli myöhässä aamupalalle. "Haittaakos sinua Kristian jos Juliet tulee siihen?" hoitaja, en kääntynyt katsomaan kuka, kysyi. "Ei", vastasin. "Oon jo valmis anyway", vastasin ja ojensin paperini Josefinelle, joka oli ilmeisesti kasvoista päätelle jättänyt nukkumisen hieman sivusuun.  "Aha, no sitten hyvä niin!" Josefine vastasi ja otti paperin vastaan, kiikuttaen sen sitten toimistoon. 

Juliet hymyili kun se istu pöydän ääreen yksi kurkkuleipä kädessään ja laisillinen mehua vieressään, hymyiin takaisin ja hennosti tökkäsin jalalla pöydän alla. Juntti naurahti. 

Lukkiuduin huoneesee ku lapset tuli takaisin, päästin vaan Juntin sisään, joka tuli moikkaamaan, oikeastaan se tuli halimaan. Halittiin hieman riksisti sängyllä samalla kun hoitajat viipetti suljetun oven ohi moneen kertaan, mutta oli suunniteltu et jos joku koputtais pompattais pystyyn ja teeskenneltäs olevamme syventyneet juttelemaan jostakin hemmetin kissalaijeista, joista en varmaan tiennyt mitään. 

Juntti painoi kasvonsa kaulaa vasten kun maattiin sängyllä viltin alla. "Väsyttääkö?" kysyin. "Mm...", Juntti mumisi ja antoi pusun poskelle. Naurahdin. "Nuku vaan, sanon sit vaan että nukahit."