1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

12.2.2023 sunnuntai

- Juliet -

Äiti itki silmät päästään kun paku tuli hakemaan minua, mutta minusta tuntui tyynelle.. Kuin olisin odottanut hakijaa, ja niin olin salaa tehnytkin. Lastenkodissa tunsin oloni paremmaksi, koulupaine oli laskenut ja minua uskottiin siinä että voin pahoin, kotona asia lyötiin laihalla.

Istuin pakuun, taakse. Heli oli jo etupenkillä. "Mites loma meni Juliet?" Kati kysyi. Taas hän oli töissä. "Ihan hyvin", valehtelin ja purin sitten hampaat yhteen. No, ei ainakaan hyvin. Se ei tuntunut enää kodille, eikä se tainnut sitä enää ollakaan.

Yritin olla välittämättä tunnepurkauksesta sisälläni ja koitin sen sijaan katsella YouTubea ja kuunella musiikkia, se oli oikeastaan kaikki mitä pakussa pystyi tekemään. Lopulta saavuimme onneksi lastenkodin pihaan, tuttua mäkeä ylös.

Nappasin vielä kuulokkeet korvilla laukkuni ja ahtauduin ulos autosta. Oli jo pimeää ja myöhä, joten kun pääsin sisälle menin suoraan hakemaan lääkkeeni ja omaan huoneeseeni tarkoituksenani käydä heti nukkumaan. Mitä muutakaan enää olisin tehnyt? En oikeastaan mitään.

《Seuraavana aamuna》

Nukuin pahan oloni yli ja heräsin väsyneenä, mutta sentään mieli oli levänneempi ja selkeämpi. Kello oli noin 9.00 kun nousin ylös, tein aamutoimet ja siirryin aamupalalle keittiön puolelle. Bella juoksi jalkoihin siinä samassa kun Marianna puhui puhelimeen toimistohuoneessa.

Rapsuttelin innosta hyppivää Bellaa samalla kun yritin tehdä itselleni voileipää. Marianna tuli juttelemaan siinä samassa lopeteltuaan puhelun. Ainakin aamu oli melko rauhallinen. Ainakin siihen asti, että Anni sai kiukkukohtauksen koska hän ei löytänyt lempipipoaan koulua varten.

Kristian tuli keittiöön vasta 9.30 maissa, umpiunessa ja väsyneempänä kuin olin koskaan hänet nähnyt.