Die Another Day || Oleksi 3

41

~Sari~

Istuskelen keittiössä ja siemailen rauhassa kahvia. Samalla yritän saada luettua eteenpäin kirjaa, joka on hieman tainnut jäädä viimeaikoina, kun arki on ollut aika hektistä. Tällä hetkellä Leon on vielä koulussa, Emi hoidossa ja mieheni töissä, joten kotona on vain minä ja lemmikkimme. Ne nukkuvat luultavasti jossain, koska eivät ole jaloissani pörräämässä.

Minäkin toki olen tehnyt tälle aamua jo töitä ja vielä pitäisi hetki jaksaa vastailla sähköposteihin. Se on vain niin kovin työlästä, kun niitä on aina niin paljon. Ei kiinnostaisi yhtään, mutta pakko niitäkin on välillä hoitaa.

Vilkaisen ikkunasta ulos ja näen Leonin kävelevän tiellä kotia kohti. Hetkonen nyt, eikös hänellä pitäisi olla vielä koulua vai mikä homma. No sepäs selviää varmasti kohta, kun Leon tulee sisälle asti.

Tai sitten ei, sillä näen miten Leon heittäytyykin vain maahan makaamaan, vaikka ulkona sataa vettä ihan runsaasti. Hän on luultavasti jo ihan märkä, kuten hänen reppu ja koulukirjatkin sen sisällä tätämenoa. No toivottavasti ei kuitenkaan ne, sillä kyllä hänen repun pitäisi vettä kuitenkin kestää.

!Tw! Puhetta viiltelystä tms..!

Päätän nousta ylös ja lähteä ulos katsomaan mikä homma. Tämä ei ole ihan Leonin tapaista. Ei todellakaan ole. Astun ovesta terassille ja menen Leonin luokse, missä huomaan hänen itkevän. Huomaan myös että hänen hupparin hihat ovat punaiset. Voi ei. Siksikö Leon jäi ulos, ettei uskaltanut tulla sisälle, kun pelkäsi reaktiotani.

"Leon", sanon, josta hän säpsähtää. Ei tainnut huomata minua itkunsa lomasta. "Tuus sisälle täältä sateesta. Sä oot jo ihan märkä ja vilustut vielä", pyydän. Leon pudistaa päätään, mutta nousee kuitenkin ylös, kun ojennan käteni ja autan hänet pystyyn. Menemme sisälle, jossa ohjaan Leonin  kylpyhuoneeseen. Pyydän häntä riisumaan hupparinsa, jonka hän yllätyksekseni tekee suosiolla. Katson hänen käsiään, jotta näen onko hän viillellyt.

Huomaan selkeästi että on, kuten arvelinkin. Haen puhdistusvälineet ja puhdistan Leonin kädet, jonka jälkeen kiedon viiltojen ympärille sideharsoa, koska ne edelleen vuotivat vähän. En kuitenkaan usko, että lääkäriin täytyy lähteä. Paitsi sitten, jos Leonin olo jotenkin todella paljon yhtäkkiä huononisi.

"Leon käys vaihtaa kuivat vaatteet ja tuu sit keittiöön", pyydän. Leon nyökkää pienesti ja katoaa huoneeseensa. Olen nyt todella huolissani. En ehdi kuitenkaan miettiä asiaa se enempää, kun Leon astuu huoneeseen kuivat vaatteet päällään.

"Haluatko ruokaa, ku et tainnu ehtiä koulussa syömään?", kysyn, johon Leon pudistaa päätään. "No ottasitko ees sellasen eilen tehdyn korvapuustin? Nehän on sun herkkua?", ehdotan vielä, johon Leon onneksi nyökkää. Annan hänelle pullan ja mehua ja otan myös itselleni pullan ja lisää kahvia, koska aiempi kupilline jäi kesken.

"Rakas pystysitkö sä kertoon mitä on käynyt tai mikä ajo sut tähän pisteeseen, et sä päädyit viilteleen? Äiti haluis tietää, että äiti osais auttaa sua? Muistathan sä, et sä oot mulle ja monelle muulle tosi tärkee ja rakas", sanon varovasti. Leon nyökkää ja jää miettimään selkeästi mitä uskaltaa vastata.

"Hei, sä voit kertoa ihan mitä vaan mulle. Mä en oo sua hylkäämässä minkään takia, koska sä oot mun rakas poikani", rohkaisen, jonka jälkeen Leon kuiskaa hyvin hyvin hiljaa

"Mä en tiedä mikä kaikki tähän johti, koska mulla kuitenkin periaatteessa on kaikki ihan hyvin. Mulla on katto pään päällä, lemmikkejä, teidät, Lila ja sen perhe, kavereita ja muita läheisiä myös elämässäni. Mä saan elää omana itsenäni ja tehä asioita mistä mä tykkään. Silti kuten aiemmin puhuinki, niin tulevaisuus ja koulu stressaa. Sit tänään vaan opon tunnilla, jotenki kaikki romahti. Se kyseli kaikkien jatkosuunnitelmia ja kun en osannut vastata mitään, niin se oli sille kauhee ongelma. Se valitti ihan hirveesti ja oli sitä mieltä et mul tulee isoja ongelmia jatkossa ja musta ei tuu hyvää ihmistä, jos en osaa ees opiskella tai päättää mitä haluan opiskella. Ois kuulemma pitänyt jo jotain tietää, mihin aikoo hakea 9lk jälkeen... Sit mä vaan karkasin sieltä tunnilta, kävin mutkan koulunvessassa, jossa sorruin viilteleen ja lähin kotiin. Anteeksi äiti, et mä oon niin paska poika sulle. Ja sit mulla on kai taas kauhee ikävä Ollia ja Aleksia" Leon sopertaa ja purskahtaa taas itkuun.

"Leon rakas. Älä ajattele nuin, kun sä et todellakaan ole mikään paska poika, vaan ihan todella ihana ja tärkee. Ja sun opo ei kyl nyt oikee ollu fiksu. Sä olet vasta 9lk ja aikaa on. Ei todellakaan tarvitse tietää vielä mitä tulevaisuudelta haluaa. Kuten aiemmin juteltiin on monia vaihtoehtoja jatkoon, vaikkei lukioon tai amikseenkaan lähtis", sanon ja jatkan "Mitä sä luulet? Oisko sulle hyvä, jos menisit käymään kuraattorilla ja sit se osais varmasti sanoo tarvisko sulle jotain muuta terapiaa tai tukea?"

"Voiskai sitä kokeilla. Tuskin siinä ainakaan mitään menettää", Leon vastaa hiljaa.

"Niin mäkin aattelin. Voisin soittaa sille teidän kuraattorille vielä tänään. Saako Ollille ja Aleksille ilmottaa tästä, jos ne tulis vaikka käymään täs pian?", sanon, johon Leon nyökkää. Huomaan, että Leon haukottelee.

"Ootko sä väsynyt?", kysyn, johon Leon taas nyökkää. "Okei, pitäskö sun sit mennä nukkumaan? Mä ilmotan koululle, et oot pois loppupäivän", sanon. Leon nyökkää ja kuiskaa "Kiitos äiti", jonka jälkeen nousee ja tulee halaamaan minua. Halaan häntä takaisin. "Voidaanko mennä teidän sänkyyn ja voitko sä tulla hetkeksi laulaan mulle ja silittelee mua, niinku sillon kun olin pienempi", Leon kuiskaa hiljaa. Hyvin varovasti.

"Tottakai rakas", kuiskaan hymyillen ja menemme minun ja mieheni huoneeseen. Asetun sänkyyn makaamaan ja Leon tulee kainalooni. Alan laulaa hiljaa ja silitellä häntä, juuri niinkuin silloin kun hän oli ihan pieni. Nopeasti Leon rentoutuu ja alan  kuulla tuhinaa. Hän nukahti.

Nousen varovasti sängystä ja lähden huoneesta jättäen oven raolleen. Soitan ensin Leonin kuraattorille, jonka kanssa sovimme Leonin menevän huomenna käymään hänen luonaan juttelemassa. Sen jälkeen soitan Ollille.

(Puhelussa: O = Olli, A = Aleksi & S = Sari)

Olli <3

O: Moi äiti
S: Moi rakas, onko huono aika jutella?
O: Itseasissa oikeen hyvä hetki, kun lapset on hoidossa ja koulussa ja Oliver nukkumassa
S: Saatko sä Aleksin tähän myös, jos vaihetaan videopuheluun?
O: Joo

Vaihdamme videopuheluun ja Aleksi ilmestyy myös ruutuun, joten tervehdimme toisiamme.

S: Tuota mä aattelin soittaa teille, kun on taas vähän tapahtunut asioita. Leon tuli tänään aiemmin koulusta ja oli sortunut viiltelemään. Se sano et koulu ja tulevaisuus edellee stressaa ja hänen opo oli ollut tänään tosi asiaton häntä kohtaan. Ja sillä on ikävä teitä.

O ja A: Voi ei, ihan kauheeta. Ei kenekään pitäs koulussa kokea opettajlta mitään paskaa kohtelua
S: Eipä niin. Mä en tiiä mitä mä teen? Kuraattoriajan sain sille huomiseksi? Ja toivon, et te tuutte käymään pian, kun sil oli kerta niin kauhee ikävä. Onko se mahollista?

A: Ei sun tarvi tehä mitää ihmeellistä. Se et sä oot ottanut jo kuraattoriin yhteyttä ja pysyt sille turvallisena aikusena, johon se uskaltaa luottaa ja jota sä tuet läpi kaiken riittää oikeen hyvin. Se on sun poika, sun ei pidä alkaa toimia sen terapeuttina.

A: Ja tää voi kuulostaa tosi hullulta, mutta mulle tuli yksi idea. Mä mietin auttasko Leonia maisemanvaihdos? Jos se tulis hetkeksi meidän luo tavaallaan asumaan? Me oltiin sille kun se oli pieni niin läheisiä ja suuri tuki ja turva ja hoidettiin sitä usein, että se vois oikeasti auttaa sitä. Etenkin kun se ikävöi meitä. Lisäksi se varmasti sais meiltä vertaistukea ja pääsis meidän mukana näkeen jätkiä, soittaan ja kaikkee mistä se tykkää. Oisko siinä mitään ideaa? Tuoda se takas siihen aikaan, kun me vielä asuttiin kotona ja oltiin tiiviisti yhdessä?

O: Mulle ainakin sopii

S: Ei tuo huonolta idealta kuulosta. Te tosiaan olitte niin tiiviisti yhdessä sillon ja kaikkee muutakin. Mä juttelen asiasta Jarin kanssa ja sit jos se sillekki sopii, niin Leoninkin kanssa.

O: Okei, ilmotteles sit mihin päädytte. Voidaan huomenna tulla käymään, jos ei mitää ihmeitä tapahu.

S: Tehdään näin. Ootte erittäin ihania.

Juttelemme vielä hetken aikaa, kunnes lopetamme puhelun. Menen katsomaan Leonia, joka edelleen tuhisee tyytyväisenä. Herätän hänet viimeistään 1h päästä, jotta hän nukkuu yölläkin. Vaikka eihän kello vielä paljon ole.

Kunhan muut tulevat kotiin täytyy jutella ja sopia asioista...

__________

Sanoja: 1255

Mites tää nyt tällaseen taas pääty meneen...