Die Another Day || Oleksi 3

42

~Leon~

Tuijotan ulos ikkunasta ja naputtelen hermostuneena kädessäni olevaa kynää pöytää vasten. Ihme ettei kukaan ole asiasta valittanut, kun täällä on muuten todella hiljaista, sillä jokainen keskittyy kirjoittamaan äidinkielen kirja-analyysiaan. Oma pääni lyö tyhjää, enkä osaa kirjoittaa mitään, joten tyydyn vaan katselemaan ikkunaa pitkin valuvia vesipisaroita ja seuraamaan voittaako valitsemani pisara nopeuskilpailun pisaroiden välillä. Älkää kysykö, vaikka kai joku muukin tätä leikkiä on joskus ollut esimerkiksi pitkillä automatkoilla vesisateessa.

Jossain vaiheessa havahdun ajatukistani, kun joku hokee nimeäni ja ravistaa kättä silmieni edessä. Käännyn ympäri, jolloin kohtaan Lilan, sekä opettajan huolestuneet katseet.

"Leon onko kaikki hyvin", Lila kysyy.

"On joo", vastaan.

"Varmastikko? Mä oon Leon huolissani, koska sä taisit koko tunnin tuijottaa ajatuksissas ikkunasta ulos, etkä edes reagoinut heti meihin tai siihen et välkkä alko ja muut lähti jo pois luokasta", opettaja sanoo.

"Mm joo, sori", mumisen jotain.

"Okei sit, saatte lähtee välkälle myös. Muista Leon et saat tulla aina puhuun mulle, jos on huolia tai asioita mielenpäällä. Ihan millon vaan ja ihan mistä vaan. Okei?", opettaja sanoo.

Nyökkään, pakkaan repun ja lähden Lilan kanssa välitunnille. Tosin eipä me sinne kauaksi aikaa enää ehditä. Sen verran kuitenkin, että yllättäen romahdan ja purkaudun Lilalle, kun hän kaappaa minut halaukseensa. Kun kellot soivat kasaan itseni ja matelemme muiden perässä viimeiselle tunnille, joka on onneksi musiikkia.

Musiikintunnin jälkeen lähden käymään kuraattorilla, ennen kuin pääsen kotiin. Jännittää paljon, koska en ole koskaan ennen hänen luonaan käynyt, enkä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Haluan uskoa, että kaikki menee kuitenkin ihan hyvin, jos vaan uskallan avata asioita. Edes hieman.

-

Pääsin juuri kuraattorilta, joka meni yllättävän hyvin. Lähden ulos, jossa säikähdän kun auto tööttää. Käännyn ympäri ja näen tutun auton. Nousen tietysti autoon, sillä se oli Ollin ja Aleksin auto.

"Moi, mitä te täällä teette?", kysyn hämilläni.

"Moi. Tultiin käymään teillä ja aateltiin, et kyyti kelpaa varmasti. Alva ja Fiona on äitillä ja isillä ja kuten näät niin Oliver nukkuu päiväunia vielä", Aleksi sanoo hymyillen.

"Kyyti kelpaa aina", vastaan, kun lähdemme ajelemaan meille päin ja juttelemme kuulumisia läpi.

Perillä menemme suoraan sisälle, jossa äiti on jo tekemässä iltaruokaa. Herkullinen tuoksu leijailee jo jokaisessa huoneessa. Toki kellokin on jo hieman yli 16.00, niin en edes ihmettele, että ruokaa jo valmistetaan. Sen teossakin kuitenkin menee aina enempi vähempi aikaa, vaikka yrittäisi toimia kuinka ripeästi tahansa.

Menemme juttelemaan ja katsomaan televisiota siihen saakka kunnes ruoka valmistuu. Syönnin päätteeksi jäämme äiti, isi, minä ja veljeni keittiöön, ku lapset lähtevät leikkimään ja touhuamaan omiaan.

"Okei tuota mä olin eilen niin huolissani susta Leon, että tosiaan soitin Ollille ja Aleksille ja kerroin myös illalla isälles sun asioista. Ja tuota Jarikaan ei vielä tiedä tästä, mutta me pohdittiin Ollin ja Aleksin kanssa, että tekiskö sulle Leon hyvää mennä hetkeksi heidän luokse asumaan. Te olitte pienenä niin tiiviisti yhdessä ja usein maisemanvaihdos auttaa tilanteisiin. Mitä mieltä sä ite tästä asiasta oot?", äiti selittää, niin etten saa edes selvää hänen tunnetilastaan. Hän on ehkä haikea, surullinen ja huolissaan, mutta samalla ainakin toiveikas tai jotain.

Mietin ja pyörittelen asiaa sen verran kauan päässäni, että isi toteaa väliin idean kuulostavan hänen korviinsa hyvältä ja olevan okei. Lopulta vastaan itsekkin "Kyllähän sitä kokeilla vois, niin tietää auttasko se. Ei se kuitenkaan ilman kokeilua voi selvitä ja tuskin se ainakaan huonontaa tilannetta entisestään."

"Okei, eli asia sillä sit selvä. Meet heti tänään, jos se allulle ja oltsulle sopii heille asumaan. Alustavasti nyt vaikka  pariksi viikoksi ja katotaan sit tilannetta uudestaan. Sopiiko se kaikille?", isi kysyy, jolloin kaikki nyökkäilevät ja myötäilevät asian olevan jokaisella okei.

Lähden siis ensitöikseni pakkaamaan tärkeimmät asiat ja vaatteet, jonka jälkeen palaan muismden luo. Vietämme aikaa kaikkien kanssa jonkun aikaa ja illalla istun muiden kanssa autossa matkalla kohti heidän kotiaan.

Jännitää miten kaikki sujuu...

__________

Sanoja: 606

Mul ollu mielessä paljon asioita mitä tähän kirjottaa, mut tietysti oon jo kaikki unohtanut 😅

Mut no joo, olin tänää kaksissa halloweenjuhlissa. Toiset oli päivällä työharjoittelussa (apua ollaan jo loppusuoralla harkkaa, miten aika meneeki niin nopeesti?) ja toiset oli illalla lähisuvun kaa. Tädin vauvan ensimmäinen halloween ikinä ja se pelkäs myös omia sisariaan meidän lisäksi, kun jokanen oli meikannut edes vähän, vaikka ei ees mitää sellasta että se estäs tunnistamisen silti.

No mut mites muiden halloween?
Ja onko vklp suunnitelmia?

Itel ois tarkotus käydä kirkos sytyttää kynttilät tänä vuona kuolleille tärkeille ihmisille, yhden kaupan jouluavajaisissa, ehkä elokuvissa, tehä tehtävää ja vahtia vauvaa.