Die Another Day || Oleksi 3

43

~Emilie~

Leikin huoneessani Barbieilla ja hienolla linnalla, joka minulle niille on. Sain sen äitiltä ja se on kuulemma alunperin äitin. Äitin pappa on sen äitille joskus kun äiti oli vielä ihan pieni tehnyt itse. Se on siis vanha ja tosi upea, eikä sellaista voi olla kellään muulla. On sitä ilmeisesti jo joskus vähän korjattu, mutta kuitenkin.

"Emi tuu syömään!", äiti huhuilee keittiöstä, joten riennän sinne. Onkin jo ihan hirveä nälkä ja ruokana näyttää olevan uuniperunoita. Ne on ihan hyviä. Kapuan korkealle tuolilleni, johon osaan kavuta jo itse ja äiti antaa minulle annoksen. Alan syödä ja höpistä omiani. Isi ja äiti juttelevat jotain ja mietin vain milloin Leon tulee kotiin. Se lähti eilen Ollin ja Aleksin mukana ja on outoa kun se ei oo kotona. Mä kaipaan sen seuraa, koska se on niin kiva isoveli ja tykkää ainakin pelata ja lukea mun kanssa.

"Äiti ja isi millon Leon tulee kotiin?", kysyn.

"Ei me vielä kulta tiietä itekkään tarkasti. Sit kun sil on hyvä fiilis palata kotiin, ehkä 2 viikon päästä", isi sanoo. Alan itkeä. En mä tarkkaan aikaa tiiä, mut 2 viikkoa kuulostaa pitkältä.

"Voi rakas onko sulla ikävä sitä?", äiti kysyy ja nostaa minut tuoliltani syliinsä ja halaa tiukasti. Painan pääni häntä vasten ja nyökkään. Äiti hyräilee hiljaa ja silittää hiuksiani, kunnes rauhoitun.

"Miksi se lähti? Siksikö ku se on ollu niin surullinen täällä? Pääsenkö mä joskus Ollin ja Alen luokse yötä?", soperran yhteen putkeen.

"Pääset varmasti joskus, mutta et just nyt. Sovitaan joku kerta erikseen sille aikatulu, kun nähdään ne. Sopiiko?", isi kysyy, johon nyökkään.

"Ja ootpa sä rakas fiksu nuin pieneksi, kun oot osannut yhdistää nuo kaksi asiaa ite. Joo Leon ollu surullinen, kun sitä stressaa koulu ja jännitä tulevaisuus ainakin tosi paljon. Se meni nyt hetkeksi Ollin ja Aleksin luokse, koska maisemanvaihdos ja paluu lapsuusaikaan voi auttaa. Se kun oli pienenä Ollille ja Aleksille kaikki kaikessa ja ne kaks oli sille. Niillä oli tosi vahav sisarussuhde, niinkun nyt sulla ja Leonilla myös. Ne myös hoiti paljon Leonia sillon kun Leon oli pieni", äiti selittää.

"Okei, no jospa Leon tulee sit mahollisimman pian silti kotiin touhuun munki kaa, eikä unoha mua. Ja jospa sitä ei sit enää jännitä niin paljon ka se on paremmalla fiiliksellä", mietin.

"Se nähdää sitten, mutta ei se todellakaan sua unoha. Sä oot sille tärkeimpiä ihmisiä sen elämässä ja se aivan varmasti kaipaa sua ihan kokoajan myös. Oon siitä ihan varma", isi sanoo.

"Okei. Voiko joku nyt sit pelata mun kaa ja lukee mulle, ku Leon ei oo täällä?", kysyn.

"No tottakai ja me molemmat tietysti. Mennäänkö heti jotain pelaan?", kysyn.

"Joo, Kimbleä. Mä voitan teidät", hihkun.

"Sehän nähdään", isi naurahtaa ja äiti vain hymyillen katsoo päätään pudistellen vierestä, kun isi kaappaa minut häneltä, heittää ilmaan, nappaa kiinni, nostaa käsilleen ja pyörii kanssani ympyrää, kunnes nostaa minut harteilleen ja lähtee kohti olohuonetta. Äiti käy hakemassa pelin ja pian se on jo käynnissä ja eik se ollut jo selvää, mutta tottakai isi voittaa. Mutta hei älkää kertoko sille, et me äitin kaa annettiin sen voittaa esim. jättämällä se syömättä vaik ois ollu mahollista, koska jos se ois hävinnyt, niin tuo peli ois nakattu seinään ja rikki jo.

Pelaamisen jälkeen lähdemme yhdessä vielä käymään ulkona, kunnes alkaa jo iltajoemmien teko. Oon niin innoissani, koska äiti ja isi päätti järjestää mulle hauskan yön. Me viiän patjat olkkarin lattialle ja tehään sinne kunnon pesä, jossa nukutaan kaikki ens yö yhessä ja huomenna kuulemma katotaan leffaa ja herkutellaan ainakin.

Sitä odotellessa...

__________

Sanoja: 572

Siis miks mun arki on nykyää niin kiireistä?
Tai sit mä vaan väitän itelleni niin 😅