Die Another Day || Oleksi 3

44

!TW! Mainintaa paniikkikohtauksesta tms..!

~Leon~

Herään aamulla lasten meteliin, joka kantautuu korviini. Mitä ihmettä, missä hemmetissä mä oikeen olen? Kelailen asiaa päässäni, kunnes muistan olevani Ollin ja Aleksin luona. Tulin heille eilen väliaikaisesti asumaan, jos se auttaisi minut takaisin paremmille vesille. Maisemanvaihdos voi oikeasti tehdä hyvää ja täällä on aina joku kanssani.

Äiti oli soittanut koululle ja nyt alustavasti 2 viikkoa saatiin sovittua minulle itsenäiseksi opiskeluksi, niin ei tarvitse koululle raahautua täältä. Kavereita saan halutessani nähdä ja etenkin Lila on kuulemma aina tervetullut tännekin. En vain ole vielä kertonut kenellekkään tilanteesta, koska en uskalla. Pelkään miten he reagoivat asiaan ja hylätäänkö minut tai aletaanko mua taas kiusamaan.

Pelkään myös olenko taakaksi Ollille ja Aleksille, jotka ottivat minut luokseen. Heillä on omakin elämä ja perhe hoidettavanaan, enkä minä oikeasti veljenä siihen yhtälöön kuulu. Alan yliajatella ja hengitykseni kiihtyy. Tekee mieli viillellä, mutta ei minulla ole mitään millä niin tekisin. Paniikki voimistuu ja alan haukkoa henkeä. Pian jo tuntuu että happikaan ei enää kulje. Auttakaa nyt joku, kiltit.

Onneksi muutaman sekunnin päästä ovi aukeaakin ja ovella on kauhistineen näköinen Alva. Ei ei ei, ei tämän näin pitäisi mennä. Alvan ei pidä nähdä tätä. "Isit apua, Leon ei oo kunnossa!", Alva huutaa ja pian kuulenkin juoksuaskeleet. Ajantajuntani häviää, enkä enää tiedä mitä ympärilläni tapahtuu. Aistin kuitenkin Aleksin läsnäolon ja veikkaan, että Olli vei Alvan pois tilanteesta.

"Leon, hei shh. Anna sun kädet. Pystytkö puristaan mun käsistä?
Hyvä, ei oo mitään hätää. Kaikki on kunnossa. Hengitetään yhdessä. Pystyisitkö sä kertomaan mulle mitä sä näet ikkunasta?", Aleksi puhelee ja tajuan jotenkin mitä hän sanoo.

Siispä vastaan hänelle "Keinu, taivas, ruoho, lintuja"

"Mahtavaa, nyt mitä sä kuulet tällä hetkellä?", Aleksi kysyy.

"Sun puheen, hengitystä, hurinaa, lasten meteliä, koiran haukkumista", vastaan ja tunnen jo alkavani rauhoittua. Tärinä ainakin helpottaa ja happi kulkee jo hieman paremmin.

"Hyvä Leon. Mitä sä näet sun edessä?", Aleksi jatkaa kyselyään.

"Sut, ikkunan, koulupöydän, tuolin, roskiksen", sanon.

"Nyt hengittele vaan rauhassa, kaikki on hyvin. Saanko halata?", Aleksi sanoo.

Nyökkään ja tunnen käsien kietoutuvan ympärilleni, jolloin rauhoitun lopullisesti ja kuiskaan "Kiitos".  Aleksi ei vastaa mitään, mutta tiedän hänen hymyllevän.

"Haluatko kertoa mistä tuo johtu?", Aleksi kysyy varovasti sen jälkeen kun erkanemme halista ja olemme hetken vain olleet ja jutelleet musiikista.

"Mä kai aloin vaan yliajatteleen millainen taakka mä teille oon täällä, kun teillä on omakin elämä ja perhe, johon mä en kuulu. Ja sit sitä millanen pettymys mä oon kaikille, kun oon tässä jamassa, enkä pärjää yksin. Mun pitäs kuitenkin olla valmis jo lukioon tai amikseen pian, kun oon jo 9lk. Ja sit vielä se et miten mä kerron Lilalla ja kavereille tästä. Hylkääkö ne mut? Aletaanko mua kiusaa? Jäänkö mä taas yksin?", soperran ja alan taas panikoitua, mutta Aleksi nappaa heti tilanteesta kopin, enkä ehdi saada paniikkikohtausta uudestaan onneksi.

"Voi Leon rakas. Sä olet mun ja Ollin pikkuveli aina, vaikka oltas jo vanhoja. Sä oot aina meille erittäin rakas ja tärkee. Ei mikään voi viedä pois meidän lapsuutta ja sitä kuinka läheisiä me oltiin. Me ollaan Ollin kanssa vaan erittäin kiitollisia, että saatiin sut taas meille asumaan hetkeksi, koska me pidettiin susta myös pienenä paljon huolta. Sä oot aina meidän perheenjäsen tietenkin, koska sä olet meidän pikkuveli. Ei sitä meidän lapset pois vie. Ja me halutaan auttaa sua.

Ja tiiätkö, mä oon ihan varma ettei kukaan hylkää sua. Sun kaverit ei oo oikeita kavereita, jos ne niin tekee, mutta en usko siihen. Ja Lila ei sua ainakaan hylkää ikinä. Se on sun tyttöystävä ja teidän kuuluu jakaa asiat ja olla toistenne tukena vaikeissakin hetkissä. Et säkään varmaan Lilaa hylkäis, jos tilanne ois toisinpäin, vai mitä? Niin se vaan menee. Ja kun mä nään miten te kohtelette ja katotte toisianne, niin se vaan vahvistaa mun luottamusta teidän suhteeseen.", Aleksi selittää.

"Kiitos taas Aleksi. Mä soitan heti Lilalle ja mietin sen kaa miten kertoa kavereille. Ehkä mä pyydän Lilaa kertoon niille kasvotusten tai sit soitetaan videopuhelu. Viesti ei tunnu hyvältä", sanon.

"Teet niin kun susta tuntuu hyvältä toimia, mutta tuu sit aamupalalle myös kohta", Aleksi sanoo.

"Joo"

Etsin puhelimeni ja soitan heti Lilalle.

Puhelussa:

Lila: Moi rakas
Leon: Moi
Lila: Hei, mikä on. Sähän oot itkeny?
Leon: Mun tilanne on paska ja mä oon ihan paska
Lila: Älä puhu itestäs noin, et sä oo paska, vaan sä oot upee. Mut kerro lisää
Leon: Mä oon ainakin 2 vko, ehkä jopa pitempäänkin kotikoulussa ja asumassa Ollin, Aleksin ja niiden lasten ja lemmikkien luona. Mä oon sortunut taas viiltelee ja mun mielenterveys on vaan romahtanut. Päätettiin kokeilla auttasko tää, kun Olli ja Aleksi on kokenut samanlaista ja hoiti mua paljon, ku olin pieni. Maisemanvaihdos voi tehä hyvää, kun en mä mihkään laitokseen halua.

Lila: Eihän tuo susta paskaa tee ja hyvä kun on keinoja mitä kokeilla. Mä luulen et tuo tekee sulle tosi hyvää. Sulla on ollu ikävä nuita aiakojakin
Leon: Niih... Pelkään vaan et meidän porukka hylkää mut, mua aletaan taas kiusaan, asia leviää ja säkään et haluu enää olla mun kaa.
Lila: Aateletko sä oikeesti noin? Leon rakas, minä en ikimaailmassa hylkäis sua tuon takia. Musta on ihanaa, et sul on noin ihanat veljet, jotka auttaa sua. Ja en mä usko, et meidän porukkakaan hylkää.

Leon: Voitko sä kertoa niille koulussa? En pysty heti uuteen puheluun ja viesti ei tunnu oikeelta. Jos huomenna illalla soiteltas sit yhessä kaikkien kaa, kun ne jo tietää.
Lila: Tehdään niin. Saako siellä tulla käymään silti?
Leon: Ainakin sinä ja kai mä muitaki saan nähä, mut tänne ei paljon mahu kerralla.
Lila: Okei, no hyvä. Tuun huomenna käymään. Tänään en voi, kun se koe on huomenna.
Leon: Okei nähään huomenna, rakastan sua.
Lila: Mäkin rakastan sua, huomiseen.

Heitämme vielä lentosuukot toisillemme, kunnes suljen puhelun ja nousen ylös sängystä...

__________

Sanoja: 938

Ja tää saa taas jatkoa
(Pitäs varmaa muitaki jatkaa joskus 😅)

Mut mitäs teille kuuluu? ❤️