Die Another Day || Oleksi 3

46

~Lila~

Istun koulussa ja yritän keskittyä ruotsintuntiin, joka on liian vaikeaa minulle. En osaa yhtään ruotsia, enkä ymmärä mitä opettaja yrittää edes selittää. Tehtäviä kai pitäisi tehdä, mutta päässäni pörrää ihan muun ajatukset. Pitäisi jutella kavereilleni, kuten Leonille lupasin vähän ennakkoon, jotta he osaavat varautua mikä heidä jatkossa odottaa, eivätkä mene Leonon edessä niin shokkiin.

"Lila", havahdun kun joku kutsuu minua. Nostan katseeni ja näen opettajan edessäni ja kaverieni tuijottavan vieressä huolestuneina. Muu luokka näyttää olevan jo tyhjä, eli minun on täytynyt olla koko tunti omissa ajatukssissani.

"Onko kaikki hyvin?", opettajamme kysyy, johon nyökkään.

"Todellako? Sä olit koko tunnin omissa ajatuksissa, etkä oo saanut edes yhtä tehtävää tehtyä?", opettaja kyseenalaistaa minua.

"No käytännössä joo, anteeksi. Ruotsi on vaan mulle tosi vaikeeta, enkä ymmärrä yhtään mitä sä opetat tai mitä pitäs tehä. Ja Leonin tilanne huolestuttaa myös", opettaja nyökkää ja näyttää pohtivan jotain, jolloin huudahan kavereilleni "Ainiin voitteko oottaa hetken käytävällä vai onko teillä kauhee kiire? Mul on Leonilta teille infoa, jota halus mun kertoa, mut en ehtinyt aiemmin!"

"Joo, me ootetaan lokeroilla", joku sanoo johon nyökkään ja pian ovi sulkeutuu heidän perässään, joten käännän katseeni opettajaani. "Mä Lila mietin, et sulle vois olla hyvä vaihtaa ruotsi helpotetuksi. Voisit opiskella sitä pienryhmässä helpotetun kirjan kanssa eri tahdissa. Mitä mieltä ite oisit siitä?", opettaja kysyy.

"Kai se vois olla hyvä, vaikka tuntuukin et pätän kaikki kun en pärjää", huokaisen.

"Lila hei, sä et petä ketään. Mä ymmärrän, että ruotsi voi olla vaikeaa, eikä kaikkien tarvi osata kaikkea. Meillä on jokaisella omat vahvuutemme ja sun on ihan turha taistella näillä tunneilla, kun ei se auta sua ollenkaan. Paljon parempi on et saat opiskella rauhallisemmalla sovelletulla tahdilla ja sulla on aina joku saatavilla opettamaan, eikä niin kuin isossa luokassa, jossa joudun auttaa yksin monia kerralla, eikä mulla oo aina aikaa yksilöllisesti kaikille"

"Kiitos, sä oot niin hyvä opettaja"

"Voi Lila, kiitos.

Nousen ylös ja halaan opettajaani, joka hämmentyy mutta halaa minua hymyille takaisin.

"Okei keräähän tavaras ja mee juttelee niille kavereilles. Mä alan selvittää tätä ruotsihommaa, siihen asti saat opiskella täällä muiden kanssa. Sun ei tarvi nyt tehä kotona mitään tehtäviä."

"Kiitos vielä", sanon.

"Eipä mitään. Hyvän opettajan kuuluu ymmärtää oppilaiden erilaiset tilanteet. Pääasia on et saapuu paikalla, yrittää ja tekee parhaansa. Muista, että se että joku aine menee huonommin ei tarkoita, että olisit huono koulussa, etkä yrittäisi tarpeeksi."

Nyökkään hymyillen ja huikkaan vielä ovella heippa, kunnes pääsen kaverieni luokse, jotka onneksi odottivat lokeroilla kuten lupasivat.

"Lila, kaikki hyvin nyt? Mitä te open kaa juttelitte?", joku kavereista kysyy. En keskittynyt kuka.

"Joo, se vaan selitti et voisin siirtyä vaikka pienryhmään ja saada helpotetun oppikirjan ruotsiin, että saan ruotsin läpi. Ja puhu kuinka se ei tee musta huonoa, kun tuntuu et petän kaikki kun en pärjääkkään", soperran.

Litistyn samantien ryhmähaliin ja joku sanoo "Ope on oikeessa, se ei tee susta huonoa millään tavalla". Muut myötäilevät, kunnes joku kysyy "Mitä asiaa sulla oli Leonilta?"

"Ainiin joo. Leon on ainaki 2 viikkoa pois kuvioista kotiopetuksessa ja asuu sen isoveljien tykönä, koska maisemanvaihdois voi auttaa sitä ja se saa siellä muuta ajateltavaa. Sen mielenterveys on ottanut takapakkia, mutta siitä se saa puhua ite halutessaan enemmän. Mä meen huomenna käymään siellä ja se ite toivo multa, että kertosin teille tällee alustavasti, koska se oli vaikee kertoo ees mulle mitään asiasta, mut se toivo et puhuttas huomenna yhessä vielä ryhmävideopuhelua. Kai se sopii teille?", selitän.

"Tottakai sopii", kaikki vastaavat. "Jos puhut Leonille vielä tänään, niin sano tsemppiä ja terveisiä meiltä. Voidaan toki laittaa viestiä ryhmään, mut se ei oo ihan sama silti." Nyökkään kavereilleni.

"Mut joo mun kai pitäs mennä kotii, huomiseen"

"Huomiseen", muutkin sanovat ja lähdemme yhdessä koulusta jokainen omiin suuntiimme.

__________

Sanoja: 602

Täällä taas...

Toimiiko ilmotukset????

Tuli taas vähän takapakkia kaiken kaa, mut päivä kerrallaan taas esim. sairastuin yllättäen korvatulehukseen, jouduttiin (täysin meidän koiran hyvinvoinnin vuoksi) antaa hänet toiseen perheeseen ja kaikkee muuta... Yritän tottua siihen ajatukseen, et kun meen vanhemmilöe ei oo enää vastasaa koira, jonka koko kroppa keinuu kun on niin innoisaaa oottamassa haleja, rapsutuksia ja läheisyyttä. Niin ikävä, emkä ees päässy sanoo heippoja... 😭❤️