Die Another Day || Oleksi 3

39

~Aleksi~

Herään aamulla ennen ketään muita, joka on ihmeellistä. Nousen ylös, vedän rennot vaatteet päälle, käyn vessassa ja suuntaan ulos hetkeksi istuskelemaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Ulkona kuuluu vain lintujen laulua ja tuulen huminaa, koska lähtömme jälkeen vielä juhlimaan jäänyt väki on myös lopettanut juhlimisen jo.

Hengittelen hetken aikaa rauhassa ja annan mieleni vaellella vapaana miten tahtoo, koska se on ihanan vapauttavaa mielentervyteni kannalta. En jaksaisi olla täällä, jos näitä rauhallisia aamuhetkiäni en aina välillä saisi. Kotvasen kuluttua kaivan puhelimeni esille. Otin eilen muutamia kuvia, joista nyt valitsen kaksi kuvaa.

Toinen kuva on minusta ja Ollista hääparin kanssa ja toinen kuva on meidän, sekä hääparin lapsista leikkimässä. Tosin lapsien kuva on siis takaapäin otettu, jotta kenenkään kasvot eivät näy kuvassa. Emme kuitenkaan halua edes omien lastemme kasvoja tuoda julkisuuteen, koska haluamme heidän saavan kasvaa rauhassa ja päättää lopulta itse haluavatko naamansa someen vaiko eivät.

Julkaisen kuvat ja tägään niihin sekä hääparin, että Ollin tietysti. Kuvatekstiksi laitan eilisen päivämäärän, sekä tekstin "Eilen olimme koko perheemme voimin mukana ystäviemme Elon ja Liamin aivan ihanissa häissä. Lapsetkin viihtyivät mahtavasti juhlissa, kuten toisesta kuvasta voikin huomata. Kiitos upeista juhlista ja vielä kerran onnea tuoreelle avioparille ❤️"

Hyvin nopeasti postauksen julkaisun jälkeen kommenttikenttä on yllättäen  täyttynyt faniemme onnitteluista hääparille, kehuista kuinka komeita/kauniita olemme, kysymyksistä ja kaikesta muusta mahdollisesta mitä voikaan keksiä. Ei kyllä oikeastaan yllättä, että myös vihakommentit ovat osa kaikkia kommentteja, vaikka postaus onkin tällainen. Lopetan kommenttien lueskelun ja pistän puhelimeni pois, kun päärakennukselta alkaa kuulua kolinaa. Kaverimme äiti tuli näköjään laittamaan aamiaista, koska se oli yöpymään jääneille vielä tarjolla.

Nousen ylös ja suuntaan takaisin perheeni luokse, jossa onkin alettu myös jo heräilemään. Autan lapsia aamutoimissa ja viimeistelen omia aamutoimiani samalla, kun taas Olli keskittyy hoitamaan itsenä kuntoon.  Kun olemme valmiita suuntaamme aamupalalle. Kaverimme äiti on laittanut sinne tarjolle mm. puuroa, keitettyjä kananmunia, karjalanpiirakoita, munavoita, lohileipiä, perus voileipiä, muroja, kaakaota, kahvia, teetä, mehua, maitoa ja vettä. Ihan mukavasti kaikkea.

Otamme ruokaa ja asetumme pöydän ääreen syömään niitä kaikessa rauhassa, kunnes lähdemme hakemaan matkatavaramme huoneestamme ja pakkaamme auton. Sen jälkeen käymme vielä sanomassa heipat paikalle saapuneelle hääparille ja heidän lapsilleen, kunnes pakkaudumme autoon ja matka kohtia kotia saa alkaa. Jokainen on väsynyt eilisestä, vaikka yöllä nukuttiinkin ihan hyvin ja lapset nukkuvatkin kotimatkalla paljon. Myös minä ja Olli torkumme matkalla ja vaihtelemme kuskia aina välillä, jotta kumpikaan ei varmasti nukahda rattiin. Teemme toki matkalla myös joitain pysähdyksiä.

Joskus illalla saavumme kotiimme, haemme lemmikit, teemme iltahommat ja alamme yöunille. Aamulla voi olla lastemme toimesta taas aikainenen herätys tiedossa, mutta ei se haittaa, kun mennään ajoissa nukkumaankin.

Zzz....

__________

Sanoja: 420

Sellanen häiden jälkeinen väsymys sit tällä kertaa tuli kirjoteltua tähän...

---

Siis mä en enää jaksa tätä mun tapaturma-alttiutta yhtään!

--

Ja hei mites jengin kesä meni?

Joko on koulut/työt tms. alkanut/jatkunut vai onko ollu lomaa ollenkaan?

- Itellä vielä vajaa 1kk kesälomaa jäljellä, kunnes jatkuu opiskelut jo 3v amk. Ihan hullua miten noppeesti aika vaan kulluu. Ja joo enhän mä ookkaan, ku jostsin toukokuusta asti ollu lomalla paria sijaisuutta lukuunottamatta (kunnon kesätöitä en saanut). En kyl siis valita. Loma on todellakin tullu nimittäin tarpeeseen.

Joo nyt mä lopetan tän turhan pitkän hölinän tänne lopetukseen, ku ei näitä luvun jälkeisiä loppuja kuitenkaan kukaan jaksa loppuun asti lukea (ainakaan näin pitkiä)!