Odottamatonta (Aleksi Kaunisvesi)

Luku 7/ rakastan

Herään aamulla auringon paisteeseen joka tulee ovenraosta huoneeseeni. Aleksi on jo noussut selvästi aiemmin. Kuulen keittiöstä askelia. Nousen istumaan ja katson kelloa. Se on vasta 9.22 eli minulla ei ole vielä kiire laittautua. Lupauduin Aleksin mukaan treenikämpälle. Aika jännittävää nähdä muita bändin jäseniä. Sovimme että menemme sinne 12 aikoihin. Aleksin mukaan pojat ovat aina myöhässä tai muutenvaan eivät toimi aikataulun mukaan. 

Kävelen keittiöön väsyneenä katsomaan mitä Aleksi touhuaa.

A: *Aleksi ottaa kuulokkeet pois korviltaan ja katsoo hymyillen* Huomenta unikeko, et tiiäkkään kauan oon jo oottanu sun heräävän.

M: Huomenta juu, mä oon hyvä nukkuun tiiän sen*annan Aleksille halin*

Ette arvaakaan kuinka ihanaa on herätä ja vaan suoraan nähdä Aleksi ja halata häntä. Hänen läsnäolonsa tekee olon niin turvalliseksi ja suojelluksi. Hänen huiksensa ovat hieman pörröiset, joka on kyllä ihan loogista, koska hän on juuri herännyt. Aleksi valmisti minulle aamupalaa valmiiksi. Hän tietää tarkalleen mistä pidän varsinkin aamupalalla. Kahvia maidon ja sokerin kanssa ja hieman paahdettu paahtoleipä. Juon vielä usein lisäksi lasin appelsiinimehua.

Istun Aleksia vastapäätä pöytään. Hänellä oli kuulokkeet päässään kun tulin keittiöön, joten kysyn häneltä mitä hän kuunteli. Hän kuunteli kuulemma heidän uuden tulevan biisinsä demo versiota, jotta hän muistaisi ja oppisi sen paremmin. Kun Aleksi selitti asiaa näin miten hänen silmänsä välkkyivät intohimosta ja onnesta, vaikka hän olikin väsynyt yön jälkeen. Mikään ei olee ihanampaa kuin ihminen joka on intohimoinen jonkin asian suhteen. Eli juuri niinkuin Aleksi on musiikin suhteen. Se vaan on niin käsittämättömän ihanaa.

Ihmettelen, että kummallakaan meistä ei ole järkyttävää krapulaa bileiden jäljiltä. Uskon että Emilyllä on.  Minun ei pitäisi kyllä miettiä häntä juuri nyt. Minun pitäisi miettiä miltä haluan näyttää kun näen ensikertaa blind channelin muut jäsenet.  En halua vaikuttaa tai näyttää huoralta. En myöskään halua näyttää laiskalta. Haluaisin soittaa vain Emilylle ja kysyä neuvoa. Ehkä hän antaisi anteeksi jo. 

Otan puhelimen hyvin epävarmasti käteeni. Avaan whatsapin ja katson Emilyn kuvaketta. Voinko oikeasti soittaa hänelle kaiken sen jälkeen mitä sanoin?  Miksi mä sanoin kaiken mitä sanoin? Aloitin vaan suoraan negatiivisesti kaikkien edessä. Miksi kaikkien nähden? Kyynel valuu silmästäni ja tärisen hieman. Olen lähellä painaa soita nappulaa, kunnes Aleksi koputtaa oveeni. "Ooks sä ihan okei Alice, saanko tulla sinne" Aleksi kysyy huolissaan. Pyyhin äkkiä kyyneleet pois ja niistän neän hiljaa jonka jälkeen vastaan "ei mulla mitää, kaikki hyvin". 

Aleksi ei ilmeisesti usko minua ja hän tulee luokseni. Hän halaa minua varoen. En todellakaan pysty hallitsemaan itkemistäni. Katson Aleksia ja hän kysyy heti " mikä sulla on?, tapahtuiko jotain, teinkö mä jotai väärin, Alice mä oon huolissani". Vihaan kun hän on niin täydellinen joka tilanteessa. " No en mä tiiä miks mä nyt itken, haluun vaa soittaa Emilylle ja pyytää anteeks ja kysyy apua. Sä et todellakaan tehny mitään väärin, sähän vaan autat mua onneks" vastaan hetken päästä kun Aleksi katsoo minua edelleen. 

A: miks sä haluut Emilylle soittaa? Se on vaa huonoks nyt sulle. Mihin tarviit apua? Eihän me edetty liian nopee tai mitä-ä, huomaatko et oo ainoo jota jännittää * Aleksi alkaa selkeästi huolestumaan enemmän*

M: ei, mä oon toivonu aina niin kauan kun ollaan tunnettu että saisin suudella sua. Ei tosiaan edetty liian  nopeesti. Mä vaan en tiiä mitä pukee päälle ku tuun sinne treeneihin. Vähän outo huoli mutta todellinen.

A: Hei okei, mä en tiiä onko tää yhtää hyvä mut oota hetki. Pysy täs. Ei me kauaa. Oota täs. Tuun iha just. * Aleksi hymyilee ja juoksee hakemaan jotain*

Hänellä on selkeästi jokin idea. Huomasin heti että hänen läsnäolo parantaa minkä tahansa huolen. Nyt olen kyllä erittäin hämmentynyt mitä hän meni tekemään. Hakeeko hän Emilyn tai jotain? Tuoko hän karkkia? Mitä helvettiä hän aikoo tehdä?

*Aleksi tulee paita kädessään takaisin*

A: kelpaiskos mun AC/DC paita? se muistuttaa musta, en kyllä tiiä pidätkö bändi paitoja mut se on vaa ehdotus, kai

M:* juoksen halaamaan Aleksia* tää on täydellinen, mä r a k a s t a n sitä! Ja rakastan myös sua Aleksi kaunisvesi*nostan katseen hänen silmiinsä*

A: Voi Alice sä se kyllä...Mä rakastan sua myös Alice Wilson! * Aleksi suutelee minua*

Pienen suutelu tuokion jälkeen saan puettua päälleni AC/DC paidan joka on Aleksin. Laitan myös mustat suorat farkut ja maiharit jalkaani. Harjaan hiukseni. Vaalean ruskeat hiukset ei ehkä sittenkään ole liian huonot alan ajatella. Pidän niistä.