Odottamatonta (Aleksi Kaunisvesi)

luku 19/ 1kk

*tässä kohtaa aikaa mennään jonkin verran eteenpöi*

Aleksi ja minä olimme nyt olleet tasan 1 kuukauden yhdessä. Meillä oli tiedossa kunnon juhla viikonloppu sen kunniaksi. Ensin menemme käymään vanhempieni luona ja he saavat nähdä vihdoinkin minin elämäni rakkauden Aleksin. Ajamme siitä meidän perheen mökille loppu viikonlopuksi koska mökkimme sattuu olemaan lähellä vanhempieni taloa. Ainiin. Mökille lähtee koko blind channel ja Emily myös. En malta odottaa.

Heitän matkalaukkuani Aleksin tutuksi tulleeseen autoon sisälle ja varmistan että Aleksin antama jätti nalle on mukana. Aleksi istuu jo autossa ja on odottanut siellä varmaan viimeiset 10 minuuttia. Aina mulla vaan kestää, vauhtia nyt Alice. Katson takaluukun luota peruutuspeiliin ja näen kun Aleksi katsoo siitä minua. Vilkutan hänelle ja vilautan lopuksi pienen hymyn.

Automatka voi vihdoin alkaa. Autolla kestää ajaa vajaat 2 tuntia Tampereelle jossa vanhempani asuvat nykyään. Isä sai töitä Tampereelta jonka takia he muuttivat pois Helsingistä. Muuten olimme asuneet yhdessä koko ajan Helsingissä.

Näin Aleksin ilmeestä että häntä jännitti. Se teki hänestä super söpön. "Hei ale jännittääkö sua" kysyn rauhallisesti Aleksin ajaessa moottoritietä. "No ei paljoo koska sä oot siinä auttamassa mut jonki verran" Aleksi myöntää ja katsoo minuun. Selitän vanhemmistani kauan Aleksille. Äitini on hyvin utelias ja sosiaalinen joten uskon että siitä on hyvä varoittaa. Isäni taas on hyvin vitsikäs ja luulee olevansa koomikko vaikka onkin todellisuudessa vain tavallinen rakennus insinööri. Aleksia naurattaa isäni jutut jo valmiiksi kun yritän lievittäö jännitystä lukemalla isän ja minun keskustelujani.

A: hei sanoiks sä tosissas mua söpöks tos viestissä? *Aleksi naurahtaa ja punastuu hieman*

M: kyllä mä taisin, ei ne silti tiedä että ollaan nyt seurusteltu jo 1kk. Kohta tietää * annan suukon Aleksin poskelle ja otan hänen kädestään kiinni kun hän ajaa vain toinen käsi kiinni ratissa*

Matkaa ei ole paljoa jäljellä kun saavumme asuinalueelle jossa vanhempani asuvat. Aleksi nauraa minulle kun ohjeistan liian huonosti ja liian myöhään milloin pitäisi kääntyä ja mihin. Auto saattoi mennä yhdessä johtaa noin 180 asteisen käännöksen 70km/h vauhdissa... Sitä en halua kokea uudestaan.

Lopulta saavumme turvallisesti hengissä vanhempieni pihaan. Aleksi hengittää vielä syvään ja siistii hiuksiaan. Otan hänen kaulan takaa hellästi kiinni ja vedän hänet syvään suudelmaan. Katson vielä sen jälkeen häntä sinisiin upeisiin silmiinsä ja sanon hänelle tsemppaavia lauseita.

Astelemme käsikädessä ovelle ja koputan siihen. "Pakko myöntää että muakin jännittää hieman niiden reaktio ja kaikki" kuiskaan nopeasti Aleksille. Äitini Anna avaa oven pirteän oloisena. "Apua hei, onpas nyt ihana nähdä sua pitkästä aikaa ja nähdä taas sun ylä asteen paras ystäväsi" *Äiti halaa minua tiukasti* "Vaikka näimme kyllä Aleksin sen jälkeen kun hän tuli sieltä Amsterdamista niin tuntuu kuin ei oltaisi nähty ikuisuuteen" äiti toteaa huokaillen. "Ja onnea Aleksi aivan uskomattomasta Euroviisu menestyksestä, ihan huikea esitys ja kappale, laulettiin sitä täällä yhdessä Antin kanssa" äiti jatkaa vielä eikä olla ehditty sanoa sanaakaan vielä Aleksin kanssa. "Joo äiti kiitos saanko puhua, mä varoitin sua Aleksi" vinkkaan Aleksille ja jatkan lausettani. " niin siis nykyään Aleksi on mun poikaystävä, tänä viikonloppuna juhlitaan meiän 1 kk suhdetta"*puristan Aleksin kättä tiukemmin ja katson häntä* Taas äiti puhuu niin kauan että en muista mitään. Äiti ei osaa olla hiljaa. "Kuulinko minä poikaystävä, siinähän on ero jos siinä ei ole väliä sanojen välissä, toivotaan että seurustelu suhdetta tarkoittavan sanan kohdalla ei ole eroa, ei katos eroja poikaystävien ja tyttöystävien välille, mutta poika ystävä ja tyttö ystävä välillä..." isä selittää huonoa vitsiään varmaan vielä kun olemme Aleksin kanssa yli 90 vuotiaita vanhuksia joita hoidetaan vanhainkodissa kuin mitäkin vauvoja. Aleksi naurahtaa hieman hämillään isän vitsille. Isä kiitoksia nyt taas tästä ihanasta vitsistä. Mun ja Aleksin väliinhön ei tosiaan mitään eroa tule.

KIITOS YLI 1K LUKU KERROISTA YHTEENSÄ! MELKEIN ALOIN ITKEEN KUN NÄIN SEN MÄÄRÄN. JA HEI NÄÄ IHANAT KOMMENTIT PIRISTÖÖ PALJON JA NIITÄ ON IHANA LUKEE JA KUULLA TEIÖN REAKTIOITA JA MIELIPITEITÄ. TE MOTIVOITTE MUA JATKAAN KU KOMMENTOITTE JA LUETTE TÄTÄ JA ANNATTE TÄHTIÄ. JOS JAKSATTE NII OIS KIVA KU VASTAISITTE NOPEE NÄIHIN KYSYMYKSIIN(SAIN IDEAN TOISELTA KIRJOITTAJALTA)

1. Mikä tässä kirjassa on parasta? Hahmot, juoni, kirjoitustapa, aihe...?

2. Mikä voisi olla paremmin tässä kirjassa?

3. Onko mun kirjoittamisesta jotain kommenttia? Onko tätä kiva lukee cai Onko vaikee ymmärtää tai onko liian vähän kuvailtu asioita...jne?

4. Vapaa palaute ylipäätään kirjasta!

Kiitos❤