Odottamatonta (Aleksi Kaunisvesi)

Luku 37

ALICEN POV

Aleksi makasi sairaala sängyllä tuijottaen kattoa. Hänen haavansa oli puhdistettu ja otsaa koristi nyt 6 tikkiä. Hän näytti erittäin mitäänsanomattomalta.

M: Aleksi mä pyydän anteeksi. Tiedän että mä tein todella väärin ja uskon että satutin sua. Mutta sun henkes pelastaminen ei ilmeisesti riitä anteeks pyynnöks?

A: anna jo olla

M: mä vaan haluun et meiön välillä on kaikki Okei, tai paremmin kun Okei

A: No mä nyt just en mieti sitä. Keskityn nyt tähän parantumiseen ja miettiin mitä mun pitäs tehä sun kanssa.

En ole ikinä nähnyt Aleksia näin vihaisena.

M: tehä mun kanssa?!

A: pitäiskö mun jättää sut, pitäskö mun antaa anteeks, pitäiskö mun satuttaa sua samalla mitalla takas, pitäskö mun saada joku muu raskaaks nii oltais tasoissa

M: Aleksi mä en pidä tätä vauvaa.  Turha siis miettiä sitä. Ja sä tiedät että mä rakastan vain sua. Ja en enään ikinä sekaannu muihin. Mä vannon sen.

A: sä et pidä sitä vauvaa...?

Aleksi kääntyy hieman hämillään katsomaan minuun. Hänen vihainen katseensa katoaa hetkellisesti.

M: En pidä, jos mä joskus haluan lapsen niin mä haluan sut sen biologiseksi ja fyysiseksi isäksi. Haluan sen olevan sun lapsi. Ja juuri nyt en usko että musta olis äidiksi.

A: Ai, sori. Mä luulin että te tarkoituksella hankitte sen lapsen aluille, jotta tässä maailmassa olisi kahden mulle tärkeimmän ihmisen yhdistelmä.

Nousen tuolilta ja näen Aleksin silmästä putoavan kyyneleen. Nousen halaamaan häntä. Hän tarttuu paitaani kiinni ja puristaa sitä tiukasti. Hetkeksi maailma pysähtyy tähän tilanteeseen. Enhän minä pysty olla itkemättä myöskään. Itkemme kumpikin hieman.

Silloin Aleksi nousee istumaan. Hänen ilmeensä kirkastuu nopeammin kuin Ollin basso hukkuu.

"Anna mun vaatteet, anna se koko kasa siitä" Aleksi vaatii ja osoittaa toisella penkillä olevaa kasaa. Siinä on hänen vaatteensa. Tällä hetkellä hänellä on päällään vain sairaalan vaaleansininen asu.

Aleksi kaivaa taskuja hupparistaan joka hänellä oli päällään ennen tätä. Ihmettelen edelleen mitä hän tekee.

A: Noniin löysinpäs,

M: mikä toi on?

Aleksi on kaivanut mustan pienen muovipussin taskustaan.

A: kohta näet, älä pety

M: No mikä se on edelleen?

A: kuuntele alice, mä oon pahoillani nyt että tää on tällänen tilanne ja paikka, mut en selittele sen kummempia nyt. Mä korvaan tän sit myöhemmin. Sen sä vähintään ansaitset kun pelastit mun henkeni tänään. Alice mä en voi nyt polvistua mutta kysyn silti, tuletko mun vaimoksi?

Katson Aleksia, tulevaa miestäni iloiten silmiin ja näen hänen kaivamansa sormuksen. Halaan häntä ja vastaan helposti arvattavan vastauksen. Hän suutelee minua hellästi ja pitää vasemmasta kädestäni kiinni. Tähän mieheen ei sitten ikinä kyllästy. Hän on yllätyksiä täynnä silloin kun sitä vähiten odottaa.

Nyt sormeani koristaa hopeinen siro sormus johon on kaiverrettu keskelle sydämen muotoinen aukko. Tämä on upea, hehkutan Aleksille kyyneleet silmissäni.

Hetken aikaa halailtuamme Aleksi päättää ottaa meistä yhteis kuvan. "Mitäs oot mieltä jos julkaisen tän instaan" Aleksi ehdottaa. Suostun ja se tarkoittaa sitä että suhteemme olisi tästä lähtien julkinen.

Kuvassa nojaan Aleksin olkapäähän hänen maatessaan sairaalasängyllä. Hiukseni ovat auki, Aleksilla hiukset ovat hieman sekaisin mutta niin me kaikki vähän olemme, sekaisin. Hän kirjoittaa vielä kuvatekstin kohdalle näin: minun henkeni pelastaja, tuleva vaimoni ja rakastaja.  Kiitos Alice että olet olemassa, rakastan sinua❤

SORI TÄÄ LUKU ON VÄHÄN EHKÄ TÄLLÖNE TYLSÄ TAI JOTAIN. MUT MULLA ON TOSI VÄHÄN IDEOITA MIHINKÖÖ JOTEN NYT IDEOITA PLS.