Odottamatonta (Aleksi Kaunisvesi)

Luku 4/ Välitän

En kyennyt hallitsemaan kyyneleiden valumista. Nyt jos koskaan olin lohduttamisen tarpeessa. En usko, että löytäisin nyt ketään siihen tarkoitukseen, koska yleensä soitan Emilylle tai Aleksille. Avaan jonkun oven ja huomaan, että Aleksi istuu sängyn reunalla ja on selvästi itkenyt. "oho sori, saat olla rauhas en häiritse sua enää" sanon itkien Aleksille. Suljen ovea kunnes kuulen Aleksin sanovan jotain. "Ei Alice ei haittaa, tuu vaa tänne, voin auttaa sua jos haluut ja tarvin ehkä sua nyt tueks myös siis..." Aleksi sanoo hiljaa ja hieman ujosti.

Katson oven suusta Aleksia, ja astun siään sulkiessani oven. Istun sängyn laidalle Aleksin viereen. Aleksi halaa minua nojaten päänsä olkapäälleni. Puristan häntä lujaa ja itken edelleen. " Ei hätää Alice mä oon tässä, mä oon sun tukena.  Kaikki tulee oleen okei. Mä lupaan" Aleksi yrittää lohduttaa. Katson Aleksia silmiin ja hän hymyilee sen verran kuin pystyy, sillä hän on itkenyt myös. Hän pyyhkäisee kyyneleen poskeltani ja halaa vielä kerran. 

A: Mä kuulin ton  mitä kävi. Teit ihan oikein. Emily ansaitsi sen vaikkei ehkä mun kuuluis puuttua sun parhaankaveris seksielämään *Aleksi naurahtaa*

M: no joo ehkä sun ei pitäs, mut se oli vaa totta ja oikein sille. Mä en kestänyt sitä ollenkaan. Mut hei mikä sulle tuli? Et ollu ihan oma ittes tuolla.

A: No se on vähä tyhmä juttu, en haluis ehkä puhuu siitä nyt. Voidaanko vaa lähtee täältä ja ennä teille toteuttaan se alkuperäinen suunnitelma joa kelpaa?

M: Se sopii paremmin ku täydellisesti. Tarviin sen nyt.

Kävelen aleksin edessä varovasti muiden ohi. Emily on ihan umpi kännissä ja huutelee ilkeästi minulle ja Aleksille. Muut Huutavat myös minulle ja Olivia hyvästelee meidät ovella ilkeällä ilmeellään. Itken taas heti kun pääsemme ulos kerrostalosta ja Aleksi halaa minua ja lohduttaa.

A: Hei ei hätää noi idiootit ei enää häiritse meitä.  Kaikki hyvin. Älä välitä mitä ne sano sulle.

*Kiskon itseni irti halauksesta*

M: Joo mulle on aivan sama mitä ne sanoo mulle, mutta se mitä ne sulle sano ei ole okei. Vittu mä välitän susta enkä kestä sitä ollenkaan. *lähes huudan sanat Aleksille itkien ja lähden kävelemään nopeasti*

A: hei odota Alice! Mitä tarkotit?

Sain Aleksin pään varmaan ihan hämmentyneeksi, mutta en osannut olla hiljaa enään. Tämä on kauhea tilanne. Nyt kävelen hänen edessään. Olen aivan järjiltäni.  Pilasin kaiken. Aleksi saa minut kiinni ja katsoo silmiin. "Anteeks hei mä en tajunnu et välität musta niin paljon että itket, en oo ollu tälläsessä tilanteessa ennen, oon pahoillani" Aleksi selittää hämmentyneenä. Kävelemme loppumatkan melkein hiljaa kotiini. Hissin peilistä nään kuinka Alex katsoo minua hymyillen. Hänellä selkeästi on asiat jo paremmin. 

 Saavumme oikeaan kerrokseen ja kaivan avaimet esiin. Sovimme kumpikin että vaihdamme rennommat vaatteet päällemme heti ja alamme katsoa elokuvaa. Menen vaihtamaan päälleni valkoisen t-paidan ja harmaat college housut. Pyyhin huulipunan pois, mutta tekoripset ovat edelleen kiinni.  Katson itseäni peilistä kauan ja muutama kyynel tulee silmiini taas. Pyyhin ne pois ja kävelen sohvalle.

Aleksi istuu jo sohvalle. Hänellä on päällään musta huppari ja mustat housut. Hän huomaa heti, että tarvitsen halin. Ehdin istua sohvalle juuri, kunnes hän hivuttautuu lähemmäs ja halaa minua tiukasti. Pakko myöntää että se tuntuu hyvältä.