Viattoman Tytön Varjo

Luku 19 - Epäluuloa ja vaistoja

Olin nukahtanut katonharjalle ja heräsin siihen, että Iveran omahyväiset kasvot olivat yläpuolellani.

"Onnittelut, saat nukkua loppuyön Liamilla ja Wylanilla", hän ilmoitti. Rypistin kulmiani ja vääntäydyin istumaan.

"Miksi?" Kysyin haukotellen.

"Mulle tuli muuta tekemistä", Ivera vastasi ja lähti liukumaan alas katolta. Katsoin epäillen haltijan ammuttua kättä. Pyöräytin silmiäni, mutisin kiukkuisena ja lähdin jo katolta alas päässeen haltijan perään.

Hän vei minut nopeasti Sheinin kyydissä erään joen suunnalla olevan rakennuksen sisäpihalle. Rakennuksen alakerta oli kahvila ja yläkerta näytti asunnolta.

Ivera ei puhunut mitään sitoessaan Sheinin seinässä olevaan tolppaan ja viedessään minut seinänviertä kulkevia portaita ylös.

"Kai sä tiedät, kuinka lähellä piilopaikka on täältä?" Sihisin Iveralle hänen koputtaessaan oveen. Hän vain ohautti olkiaan.

"Sehän on kuitenkin tyhjillään", se oli ensimmäinen asia, jonka Ivera sanoi käskettyään minut mukaansa. Ymmärsin, että jotain todella pahaa oli tapahtunut tai tapahtumassa, koska hän oli hiljaa. Ei hän koskaan ollut ollut niin hiljaa.

Viimein ovi avautui ja väsyneennäköinen Wylan seisoi sen takana hieroen silmiään.

"Ivera? Mitä helvettiä? Tiedätkö edes mitä kello on? Miksi toit tuon?" Wylan kyseli kysymistään, mutta se, mitä Ivera vastasi oli:

"Nelia nukkuu teillä yön. Vaikka Liamin huoneessa, päätä itse. Mä selitän aamulla."

Sitten Ivera lähti ja Wylan otti minut sisälle. Hän vain vilkaisi täydellisen hämmentyneitä kasvojani ja käski minut mukaansa.

"Robin on Liamin kanssa, joten voit nukkua sängylläni."

Mulkaisin häntä ikävästi, jolloin hän päästi väsyneen naurahduksen.

"Minä nukun vaikka lattialla, ei hätää."

Minua ei tarvinnut enempää käskeä, ennen kuin raahauduin pimeän asunnon ensimmäiseen makuuhuoneeseen ja kaaduin sen sängylle. Nukahdin, kun Wylan järjesteli vielä omaa petiään.

Herätessäni aamulla Wylan istui ikkunan luo vedetyllä tuolilla kivääri sylissään.

"Mitä perkelettä...?" mumisin ja nousin istumaan. Wylan käänsi väsyneen katseensa minuun.

"Terez kävi muutama tunti sitten. Kertoi ongelmista Kaartissa. Heti sen jälkeen ovella kävi mustatukkainen mies. Arvet suupielissä, kalpea iho, vihreät silmät", Wylan katsoi minua merkitsevästi. "Oliko tuttu? Se nimittäin yritti väkisin sisälle ja lähti vasta, kun lähetin kiväärin kanssa matkaan."

"Bresvick", murahdin ja vääntäydyin selälleni. "Kannattaa varoa häntä. Vahva mies, lihaksia enemmän kuin kenelläkään, vaikka hän itse näyttää pelkältä tikulta. Hyvä tiirikoimaan ja kaiken lisäksi hyvä naamioitumaan."

Wylan huokaisi raskaasti, nakkasi kiväärin minulle ja lähti ovelle.

"Nuku vain, sinusta on vähemmän riesaa nukkuvana kuin hereillä", hän ilmoitti ja lähti huoneesta sulkien oven perässään.

"Mitä mä teen muka kiväärillä nukkuessani?" huusin hänen peräänsä saamatta vastausta.

Kun jaksoin viimein nousta, päätin ottaa kiväärin mukaani ja marssia suoraan keittiöön, joka avautui Wylanin makuuhuoneen edessä. Wylan, Robin ja Liam katsoivat kaikki kolme minua, kun istuin pöydän päädyssä olevalle paikalle ja laitoin kiväärin pöydälle.