Viattoman Tytön Varjo

Luku 15 - Uusi päivä vai uusi muisto?

Heräsin aamulla siihen, että Robin pyörähti unissaan päälleni. Irvistin ja työnsin hänet pois samalla kun työnnyin itse aivan sängyn päätyä kohti. Ivera nukkui patjalla lattialla ja minä, Robin ja Liam nukuimme poikittain todella leveällä sängyllä. He olivat menneet nukkumaan sängyn vastakkaiseen päätyyn, mutta näemmä Robin oli keksinyt lähteä seikkailemaan.

Nousin haukotellen istumaan ja sain pienimuotoisen sydänkohtauksen, kun huomasin Iveran istuvan työpöytänsä reunalla katsomassa minua. Hänen kulmansa kohosivat nähdessään ilmeeni.

"Huomenta", hän sanoi iloisesti. Nostin huultani.

"Oletko sä yhä aineissa?" murahdin väsyneenä. Tytön silmissä oli liian iloinen hehku.

Ivera heilautti kättään. "Pffh. Se meni ohi jo illalla", hän puhahti.

Nousin sängyltä varoen herättämästä poikia ja raahustin Iveran luo. Vatsani tuntui nälästä tyhjältä. Tajusin, etten ollut syönyt eilen lähestulkoon mitään.

"Onko täällä ruokaa?" kysyin venytellen niin, että melkein kaaduin.

"Ei kun me käydään katsos joka aamu kaupassa hankkimassa ruokaa", Ivera vastasi sarkastisena. Tuijotin häntä hetken ja marssin sitten huoneen ovelle.

"Onko täällä muita kotona?"

Ivera pudisti päätään.

"Hyvä."

Hipsin alakertaan tärisevin jaloin ja nilkutin keittiöön. Minulla oli huono-olo, mutta tällä kertaa pysyin jaloillani ihan hyvin, joten pystyin kävelemään keittiöön, kaivamaan jostain siivun leipää ja paketin voita. Pahaa leipää, mutta voi oli uudempaa, kuin mihin olin tottunut.

Istuessani keittiötason päällä katsomassa ikkunasta ulos, huomasin kuinka pihan ohi kulki hevosvaunut. Sitten ne pysähtyivät ja niistä astui ulos huppupäinen hahmo, joka lähestyi taloa. Kun hän oli hävinnyt näkyvistä päästyään tarpeeksi lähelle taloa, kuului lukolta rapinaa.

Ahmaisin lopun leivän ja ehdin hypätä alas tasolta, kun ovi jo kävi ja minua kohti marssi tuttu hahmo.

Kirosin ja olin pinkaisemassa juoksuun, kun Schanin vakooja, Timy tarttui olkapäihini ja kaatoi minut. Leukani kolahti pöydänreunaan ja kaaduin lattialle tukahdutetun ulahduksen kera.

"Tiedätkö, Neljä, kuka onkaan kohteeni?" hän murisi.

"Niih, no vaikea sanoa", vastasin takaisin henkeä haukkoen. Haavaan sattui hirveästi.

"Schan halusi hoitaa sinut pois tieltä ennen kuin paljastat mitään", hän sanoi ja painoi kätensä suulleni. Tiesin hänen hakevan asetta vyöltään. Puskin itseäni hiukan pystympään ja pyörähdin ympäri niin, että pyöräytin Timyn alleni.

"Ivera!" kiljaisin juuri ennen kuin Timy sai taas otteen minusta. Hän pakotti minut pystyyn ja painoi kätensä suulleni. Annoin hänen raahata minut keittiön tason viereen ja painaa pääni sitä vasten niin tiukasti, että se teki kipeää. Aioin rimpuilla heti oikean hetken tullen.

"Ivera, perkele!" karjaisin taas, heti kun pystyin, jolloin Timy löi minua nyrkillä selkään, jonka jälkeen hän keksi lyödä vyötärölleni. Hän varmasti muisti haavan kohdan. Valahdin polvilleni haukkoen henkeä.

"Työni on todella helppoa sinun kanssasi. Olethan vasta aloittelija", Timy murisi. Tunsin jonkin kylmän ja metallisen painuvan niskaani vasten. Odotin, että Timy painaisi liipaisinta.

Sitten alakerrassa kaikui laukaus.

Minä kaaduin maahan, mutta se johtui vain helpotuksesta ja vyötäröni kivusta. Myös Timy kaatui, mutta hän valutti verta keittiön parkettilattialle. Nousin käsieni varaan täristen ja katsoin, mitä oli tapahtunut. Eloton Timy makasi maassa, Ivera seisoi muutaman metrin päässä sauhuavan pistoolin kanssa ja Robin ja Liam seisoivat oviaukossa järkyttyneinä.

"Mitä helvettiä?" Ivera viimein henkäisi.

Kampesin itseni vaivalloisesti pystyyn ja vilkaisin Timyn ruumista.

"Tuo on yksi palkkamurhaajista. Schanin apuri", vastasin sydän jyskyttäen yhä säikähdyksestä. Ivera, Robin ja Liam seisoivat aloillaan. Liam ja Robin eivät selvästi tienneet mitä tehdä ja Ivera näytti punnitsevan vaihtoehtoja. Viimein hän asteli luokseni ja katsoi minua vakavana.

"Sun on mentävä huoneeseeni. Mä hoidan kaiken tämän", hän sanoi äänellä, josta aistin lempeyttä.

En sanonut mitään. En kiitosta, en naljaillut, en tiuskaissut mitään tai kysellyt. Minä vain raahustin heikosti, päässä pyörien portaikkoon Robinin ja Liamin ohi ja raahasin itseni niitä ylös.

Elämästäni vain muutama vuosi oli ollut normaali. Sen jälkeen olin ollut kuin maata useimmille ja nyt... En edes tiedä mitä olen ja mitä aion tehdä.

* * *

Maatessani Iveran sängyllä, mieleeni juolahti ajatus; voisikohan Iveralla olla johonkin piilotettu päiväkirja. Niinpä minä nousin seisomaan - ja valahdin polvilleni lattialle. Konttasin lähes koko huoneen läpi ja etsin kirjaa mistä tahansa kätköistä. Olin jo luovuttamassa, kun satuin huomaamaan, että lattiassa oli kohta, josta pystyi nostamaan paria lautaa. Ja niin löysin sen. Nahkakantisen koristeellisen kirjan.

Minulle yksityisyys on vain merkityksetön sana. Niinpä tämän pitäisi olla helppoa henkisesti. Mutta ehkä jokin esti minua avaamasta kirjaa, sillä jäin vain katsomaan sen kansia ja pitelemään sitä käsissäni. Halusin tietää lisää Iverasta, mutta ehkei tämä silti ollut se oikea tapa.

Silti avasin kirjan. Tietysti teksti oli kirjoitettu niin, että se ei alkanut heti ensimmäiseltä sivulta.

Maanantai 23.7.

Moi... Terez ei suostu jättämään mua rauhaan viimeaikojen tapahtumista. Liamia ei ole paljon näkynyt, eikä Robinia sen puoleen. Ehkeivät he halua käydä kylässä sen jälkeen.

Tiesin sen sivun olevan jo useamman kuukauden vanha. Mitäs siitä? Halusin tietää.

Sehän oli täysin Inidin vika. Hän sai mut suuttumaan. Eivät Liam ja Robin ole voinut suuttua noin pahasti, kun hekään eivät paljon pidä Inidistä.

Sivu loppui siihen. Ivera oli varmasti jättänyt sen tahallaan epäselväksi, jotta ulkopuolinen lukija ei ymmärtäisi, mistä todella oli kyse.

4.3.

Ilmeisesti sivut oli laitettu sekaisin, jottei niitä saisi luettua helposti päiväjärjestyksessä.

Liamilla on poikaystävä. Koulusta tuttu Robin. Hän on kiva, vähän ujo tosin. Harmi etten ole enää heidän koulussaan. Tosin Kaartissa menee hyvin, nyt kun minut ylennettiin ykkösryhmän johtajaksi ja pääsin Terezin arvoiseksi. Kek, Eshe, Cory ja Kalla...

Lopetin lukemisen ja jähmetyin paikoilleni. Kalla. Voisiko se olla sama Kalla, kuin Timitrin tyttöystävä?

...ovat ihan kivoja. Eshe on hiukan omahyväinen, Terez jatkaa normaalina isosiskonani, Cory on pelottava, tosin todella mukava, Kek ärsyttää tahallaan ja Kalla tuntuu miettivän koko ajan omiaan. Kaartin johtaja, Werna Weglynn sanoo, että Kalla on menettänyt jonkun rakkaan, eikä ole koskaan toipunut siitä. Siksi hän harkitsee todella tarkkaan jokaista siirtoaan.

Ivera oli jättänyt rivin väliin.

Ajatella, että siitä on jo vuosi. Silti kipu ei häviä.

Siitä?

Hän vain päätti lähteä. Ehkä siksi Liamin ja Robinin katsominen sattuu niin. Haluaisin sanoa heille olevani pahoillani siitä, mutta he eivät edes ymmärtäisi, mistä puhun. Parempi olla vain rakastumatta kehenkään.

Sivu loppui ja minulla oli liikaa kysymyksiä. Silti en löytänyt enää jatkoa. Niinpä päätin kuitenkin laittaa kirjan pois. Nyt ainakin tiesin, missä se on.