Viattoman Tytön Varjo

Luku 33 - Kurjien juhlien jälkeinen aamu

Kun Wylan oli kerännyt osan Iveran ryhmästä ja Kallan mukaansa, olivat he lähteneet eilen illalla matkaan hevosilla jouduttuaan ensin odottamaan lähes kaksi viikkoa saadakseen luvan lähteä. Hän oli kuitenkin nopeasti tajunnut muutaman asian; ensinnäkin Robin ja Liam olivat lähteneet salaa mukaan Iveran hevosella ja toiseksi heillähän kenelläkään ei ollut aavistustakaan siitä, missä Nelia ja Ivera olivat. Oli siis mahdoton sanoa, löytäisivätkö he heitä enää ikinä. Terezin kuultua siskonsa tilanteesta, oli hän lähettänyt heti sähkeen Garesjekiin. Hän itse ei ollut voinut tulla mukaan, sillä hän oli saanut haltuunsa loput Iveran ryhmästä ja Kallankin ryhmän siinä samassa. Kallaa oli kaivattu, koska hän tiesi edes jotain Verwasin palkkamurhaajista.

Todennäköisesti menisi yli viikko ennen kuin he pääsisivät Garesjekiin, koska heidän pitäisi luultavasti jäädä joksekin aikaa kaupungin ulkopuolelle tarkkailemaan. Hevosilla itsessään matkaan menisi vain jokunen päivä ja heillä sentään oli varusteet mukana. Liam ja Robin olivat kertoneet, että kukaan heistä ei ollut ottanut kunnollisia varusteita, joten he olivat kävelleet viikkoja palellen. Wylan ei voinut uskoa, että hänen niinkin rauhallinen veljensä oli tehnyt jotain sellaista ja saanut vieläpä säikyn poikaystävänsä mukaan.

Kalla oli kironnut palkkamurhaajia siitä asti, kun hän oli kuullut Iveralle ja Nelialle tapahtuneesta. Ensin Timitri ja sitten Nelia. Entä jos he tappaisivat hänetkin? Kalla oli hokenut.

* * *

Pyk tuli aikaisin aamusta hakemaan minua huoneestani harjoituksia varten. Hän sanoi yrittäneensä keksiä tekosyyn sille, miksen menisi tänä aamuna, muttei ollut lopulta keksinyt mitään. Sanoin myös, ettei ollut mitään hätää - tai niin ajattelin, ennen kuin päädyin kentälle ja rökitin vain kolme vastustajaa ja heidätkin juuri ja juuri ennen kuin sain turpaan neljänneltä. Silloin Maj raahasi minut sivuun.

"Mikä sulla nyt on? Aiemmin sä olet rökittänyt lähes koko joukon", hän sihahti. Kohautin vain olkiani.

"Väsyttää", tuhahdin viitsimättä katsoa Majta silmiin.

"Ikinä ennen et ole ollut noin huono", Maj huomautti.

"Etkö sä ymmärrä mitä tarkoittaa, että mä olen väsynyt?" Tiuskaisin tarkoittaen jokaista sanaa. Olin niin monella tapaa ja niin pahasti väsynyt, etten jaksanut mitään. Suoruusu vaikutti mieleeni ja kehooni yhä, Ivera oli saanut minut niin hämmentyneeksi, että olin ajatellut häntä koko ajan ja olin nukkunut yöllä korkeintaan muutaman silmänräpäyksen verran.

Nyt Maj alkoi menettää hermonsa. "Painu takaisin monttuun taistelemaan tai lähde Naimeen luo", hän käski ja huitaisi sormellaan montun suuntaan. Olin aikeissa käydä vaikeaksi, kun tulin vilkaisseeksi Iveraa. Jos Maj suuttuisi, rankaistaisiin Iveraakin.

Mulkaisin Majta ikävästi ja loikkasin monttuun juuri siinä välissä, kun Gini hävisi ruskeatukkaiselle pojalle, Iwanille, joka oli ensimmäisenä päivänä vetänyt Iveraa hännästä ja saanut tältä turpaan.

Virnistin ikävästi Iwanille, joka katsoi minua arvioiden.

"Älä luulekaan", sähisin hänelle. Hän ei voittaisi. Ei ennen kuin minä lojuisin kuolleena montun pohjalla.

Sitten Maj antoi lähtökäskyn.

Tiesin kokonaan Iwanin taistelutekniikan ja myös sen, että hän oli fiksu - fiksumpi kuin miltä näytti. Niinpä syöksyin häntä kohti, koska hän oletti minun kiertävän ensin, koska se oli tapani.

Iwan väisti, jolloin lensin kasvot edellä montun pohjaa kohti. Otin ajoissa käsilläni vastaan, mutten ajatellut tarpeeksi nopeasti tehdäkseni jotain liikettä kääntyäkseni ja päästäkseni nopeasti pystyyn. Lensin käsieni yli ja tömähdin selälleni. Iwan potkaisi minua päähän ja kiersi ylleni niin, että hän näki kasvoni.