Viattoman Tytön Varjo

Luku 14 - Hirveät kämppikset

Herätessäni pääni alkoi selkeytymään, mutta kaikki tuntui silti feikiltä, oudon pehmeältä.

"Voiko kumpikaan teistä selittää että mitä täällä tapahtuu?" joku tiukkasi.

"No siis", toinen ääni aloitti venyttäen keksimättä kuitenkaan oikeita sanoja.

"Miksi tuo on täällä?" kysyi joku, sähisevällä äänellä.

En saanut yhdestäkään äänestä selvää, kenelle ne kuuluivat.

"Ööh" aiemmin puhunut ääni mumisi.

"Eikö parempi kysymys ole, miksi nuo kaksi näyttävät sammuneen tuohon?"

"Me ajateltiin..." ääni takelteli, kunnes toinen tuli pelastamaan hänet.

"Ivera toi Nelian tänne lepäämään. Hän ilmeisesti vartioi tätä jonkin aikaa. Nelia on siis vapautettu Kaartin toimesta ja hän on loukkaantunut. Ivera voi selittää myöhemmin tuon osan. Mutta siis me ajateltiin huumata Nelia, jotta hän kertoisi jotain, mutta se vähän riistäytyi käsistä, kun Iverakin päätti juoda vettä jossa sitä jauhetta oli-"

"Huumasitteko tyttäreni? Mistä te edes saitte jotain huumetta?" kuului vihainen ääni.

"Ivera huumasi itse itsensä", aiemmin takellellut ääni puolustautui.

"Eikä se ollut varsinaista huumetta. Vain vähän eräitä yrttejä ja lääkepillereitä. Hiukan unilääkettä siis", toinen selitti. En osannut siinä tilassa ajatella, oliko se valhe vai ei.

"Jaahas."

"Ivera sanoi, että voimme jäädä yöksi", sanoi rohkeampi puhuja.

"Enpä tiedä tämän näytöksen jälkeen."

Tunsin jonkin liikkuvan allani ja pääni päällä ollut paino liikkui. Ymmärsin sen olevan Ivera, joka oli kaatunut unissaan päälleni ja jonka sylissä minä yhä makasin.

"He jäävät. Tarvitsen apua tämän kanssa", Ivera mumisi ja taputti poskeani. Avasin silmäni ja vääntäydyin istumaan.

Iveran vanhemmat, Robin ja Liam katsoivat meitä jokaisen kasvoilla erilainen ilme. Katsoin heitä hetken ja annoin itseni kaatua selälleni. Haavaan sattui jälleen.

"Hirveä päänsärky..." Ivera mutisi.

"Hirveät kämppikset", murahdin. Ivera alkoi nauraa.

Iveran vanhemmat vilkaisivat toisiaan ja poikia kuin harkiten jotain.

"Selvä on. Me pesemme kätemme tästä asiasta ja te kaksi saatte vahtia heitä. Jos tämä toistuu, lupaan, ettette astu tähän taloon jalallannekaan", hänen isänsä sanoi pian hyvin päättäväisenä. Pojat nyökkäsivät mukisematta.

Liam tuli luoksemme, kietaisi kätensä käsivarsieni ali ja nosti ilmaan. "Tulehan", hän puuskahti ja raahasi minua portaita kohti. "Robin, hoida sä Ivera ylös", hän huikkasi punapäälle ja lähestulkoon kantoi minut portaat ylös.

Makasin Iveran sängyllä tuijottaen tähtikuvioita. Pidin kättäni ylhäällä ja seurasin sillä tähtikuvioiden viivoja. Liam istui Iveran työpöydän tuolilla ja tarkkaili minua. Viimein Robin ilmaantui Iveran kanssa huoneeseen ja antoi tämän hoiperrella itse omalle sängylleen. Hän kaatui päälleni, josta heitin hänet pois.

"Painu helvettiin siitä", tuhahdin.

"Tämä on mun sänkyni!" Ivera puolustautui.

* * *

Kului aikaa, kunnes huoneessa oli niin hämärää, että Robin kävi laittamassa valot. Silloin heräsin todellisuuteen Iveran kainalosta lepäämästä. Murahdin ja vetäydyin kauemmas hänestä irvistäen. Venyttelin ja nousin istumaan haukotellen. Nyt minulla oli parempi olo. Pääni toimi normaalisti.