Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

Part 7 yolo

Aleksi

Kirkas valo häikäisee silmiäni vaikka koitan niitä mahdollisimman paljon avata, jotta näkisin ympärilleni. Näen ollin joka pitää oikeasta kädestäni kiinni. Näen sinivihreän oven... ei ei ei ei ei tämä voi olla sairaala. Silmäni ovat suuresti auki ja käyn katseellani läpi huonetta. Kuulen ollin sanovan.   "huomenta aleksi. " en vastaa hänelle mitään sillä silmäni ovat liimautuneena vasemmassa kädessäni olevaan kanyyliin. Kyllä tämä saatana on sairaala. "Kuka vittu on mut tänne tuonu" sanon Ollille vittuuntuneella äänellä. "Sut työnnettiin portaista ja menetit tajus. Ja sit sun verensokerin ja alhaisen verenpaineen takia et heränny vaik yritettiinki." Olli vastaa " Mä en kysyny mitä tapahtu vaan kuka mut tänne toi" vastaan Ollille jo ahdistuneella äänen sävyllä. "Öömm pyysin nikoo soittaa lanssin ku et heränny" olli sanoi ehkä hieman katuvallafzd äänellä. En vastannut mitään vaan painoin pääni käsiini ja koitin keksiä pakokeinoa päässäni. Jos täällä saataisiin tietää syömis ongelmistani se olisi suora m1 lähete ja pakkohoitoon jonnekin vitun osastolle jonne en vitussa ole menossa. Haluan vittuun täältä. Nousen istumaan ja revin oikealla kädellä kanyylin irti vasemmasta kädestäni. Kuulen ollin sanovan "heiheihei rauhassa" hyppään alas sängyltä, mutta pitää pysähtyä hetkeksi että näkö palaa. Otan omat vaatteeni viereiseltä pöydältäni ja lähden kävelemään kohti ovea. Käytävällä otan muutaman juoksu askeleen ja koitan suunnistaa tieni ulos tuosta vitullisen isosta paska kasasta jonka en anna pilata elämääni. Pääsen ulos rakennuksesta. Matkalla kuulin muutaman hoitajan huudahdukset mutta en kiinnittänyt niihin minkäänlaista huomiota. Kädestäni vuotaa verta kanyylin repimisen jäljiltä. Olin vihainen ollille sillä hän oli hommannut minut tuonne mutta olen jollain tasolla iloinen että pääsin pois sieltä näin nopeasti. Jatkan matkaani bussipysäkille sillä tiedän tästä menevän busseja ihan taloni viereen.

En ehtinyt istua pysäkillä kuin pari minuuttia, kun bussi tulikin jo. Hyppään bussin kyytiin ja maksan sen. Menen istumaan ihan bussin taakse. Mietin minne olli oli jäänyt. Pelkään että hän jäi luovuttamaan jotain tietojani lääkäreille. Toivon todella että näin ei ole.

Hyppään bussista pois ja lähden kävelemään kohti kotiani. Matkalla huomaan ajatuksieni siirtyvän taas siihen laittoman söpöön bruneen. Huomaamattani olenkin jo kotiovellani. Työnnän kahvan alas ja avaan oven. Yllätyin että se oli edes auki. Astun sisälle varoen sillä viime kertani täällä ei ollut mikään paras kokemus. Kävellessäni kohti olohuonetta huomaan taas uuden sandels laatikon käytävällä. Tölkkejä on pöytien tasot täynnä ja sammunut isäni löytyy olohuoneen sohvalta. Tällä kertaa onneksi yksin. Sohvapöydällä on puoliksi juotu vodka pullo. Tuon äsköisen sairaala reissun jäljiltä fiilikseni ei ole mikään paras. Katsoin vodka pulloa pitkään kunnes nappasin sen mukaani ja siirryin kävelemään portaita. Suljen huoneeni oven ja menen istumaan lattialle sänkyyni nojaten. Avaan tuon pullon josta nenääni leimahtaa vahva tuoksu. Mietin mielessäni että yolo ja kaadoin ison kulaksen tuota vodkaa kurkustani alas.

***

Nonii seuraava osa jatkuu jännissä tunnelmissa:)
441 words