Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

Part 25 lihotusleiri

Ny on taas aika rankkoja sanoja käytetty ja täs puhutaan sairaala/ osasto elämästä. IHMISET RAKKAAT SYÖKÄÄ. TE TARVITSETTE RUOKAA. varmasti moni teistä on kasvavassa iässä joten keho muuttuu! Mutta se ei tarkoita että näytät huonolta. Sun pitää syödä että sun keho toimii ja jaksaa toimia!!! Joten rakkaat kultsipuppelit syökää<3 se ei tee teistä huonoja ihmisiä jos syötte. Se tekee teistä terveitä, vahvoja sekä hyvin voivia!!!!
Timeskip  1vk
Aleksi

Olen nuorten psykiatrisella osastolla. Tää paikka on kuin kauhuleffasta. No ei ehkä ihan kuitenkaan, mutta melkein. Täällä ovissa on ikkunat ja jopa peilit ovat muovia.
Olen edelleen kiinni tässä vitun nenämahapaskassa sillä en ole suostunut syömään kaikkea tarvittavaa ruokaa. Koen itseni todella heikoksi. Niin vitun heikoksi että olen jossain vitun letkuruokinnassa. Olen säälittävä.

Olli on yrittänyt soittaa minulle monesti sekä jokainen jätkä on laittanut viestiä, mutta en ajatellut vastata. Saamme onneksi katsoa puhelimia täällä lihotusleirillä. Lääkärini kertoi Ollille että täällä on viestintä mahdollisuus joten uskon ollin olevan pettynyt etten vastaakkaan hänen viesteihinsä niinkuin hän oletti. Lääkärini oli kuitenkin puhunut ollin kanssa ja kertonut täällä olevan perjantaisin eli tänään vierailupäivä. Osastolle sisälle ei ulkopuolisa päästetä sillä onhan tämä nimikkeellä "suljettu osasto" Kuitenkin sairaalan "takapihalle" saa tulla mm. vanhempia ja kavereita. Vierailuaika on viikossa aina perjantaisin klo 16-17. Vaikken ole ollia pyytänyt tänne, uskon hänen silti tulevan. Hän saattaa jopa tuoda jätkät mukanaan. Toisaalta kaikki me asumme tässä lähellä joten saattaa hyvinkin olla että he tulevat myöhemmikin.

Kello on kolme. Meillä on välipala aika. Välipalana meillä on leipää ja jonkin näköistä kiisseliä. Täällä en itse saa päättää ruokamääriäni vaan kaikki punnitaan ja mitataan. Saan lautaselleni kaksi täysjyvä paahtoleipää. Niiden päälle hoitaja laittaa voin. Leivän päälle laitetaan kurkku, kinkku ja juusto. Lautasen vieressä on kulho johon laitamme hoitajan kanssa yhdessä kaksi desiä jotain marja kiisseliä. Tämä näyttää sisältävän paljon kaloreita...

Menen istumaan pöydän päätyyn niin ettei kukaan olisi vieressäni. Tuijotan ruokaa. Otan vesilasin käteeni ja alan juomaan sitä. Sen juotuani menen täyttämään lasini uudelleen. "Aleksi syö se ruokasi tai se laitetaan letkun kautta. Vatsasi pitäisi täyttyä ruoalla eikä vedellä." Huomauttaa yksi ihan kiva hoitaja. En halua että tämä ruokailu korvataan letkulla sillä tiedän sen pidentävän aina hoitojaksoani. Alan syömään kurkkuja leipien päältä ja heti kun hoitajien katse välttää piilotan sujuvasti toisen leivistä housun vyötärölleni.

Välipala on ohi ja selvisin siitä ilman letkua tosin pienellä huijauksella. Ruokailuihin kuluu älyttömästi aikaa sillä ruoan alas saaminen on yllättävän vaikeaa. Nyt kello on vartin vaille neljä eli enää vartti vierailuaijan alkamiseen. En haluaisi että olli näkee minua tässä letkussa joten tavallaan toivon ettei hän saapuisi paikalle. Tosin minulla on hirveä ikävä ollia. Pelkään että minulla on tunteita ollia kohtaan. Tai siis minulle tulee aina perhosia vatsaan kun hän koskee minuun, katsoo minuun ja jopa silloin kun ajattelen häntä. Uskon ollin olevan 100% hetero eli minulla ei ikinä olisi mitään mahdollisuuksia olliin. Varsinkaan tämän näköisenä... Huomaamattani aika olikin mennyt jo ja nyt olisi aika siirtyä pihalle. Osastolla saa tiettynä aikoina käydä pihalla eli ei kuitenkaan ihan pelkkää neljän seinän sisällä olemista. Kengistämme on otettu kengännauhat irti... lienee selvää ettei nauhattomiin kenkiin voisi hirttäytyä... Mielestäni aika hyvin otettu kaikki asiat huomioon vaikka housuni ovatkin aika usen täynnä ruokaa... astumme porukalla ulos sairaalan ovista. Tulen viimeisenä ulos. Tosin hoitajia on joka puolella joten en ihan viimeisenä. Pihalla on muiden nuorten vanhempia, isovanhempia sekä kavereita kaikkineen kukkien kanssa odottamassa jotakuta osasto porukastamme. Kyllä tuollainen kukkakimppu voisi vähän päivää piristää tai edes yksi kukka mutta ollia ei näy. Siirrymme hoitajien opastuksella pois sairaalan ovien edestä. Jään haikailemaan asiaa jos olli olisikin täällä mutta ei ole. Hän on varmaan jo unohtanut minut kun olen täällä jo viikon ollut emmekä ole nähneet sinä aikana kertaakaan.
Vierailu aikaa on kulunut vartti. Ihmiset juttelevat keskenään pienissä pihapöydissä. Minä istun yksin yhden pöydän ääressä. Olo on kuin vankilassa. Pidän katseeni tiukasti kiinni pöydässä. Ympärillä olevat ihmiset aiheuttavat ahdistusta. Herään ajatuksistani kun joku kopauttaa minua olkapäälle. Käännän pääni ja näen ollin... kukkakimppu kädessään...

***

Okei joo myönnän et moti vähä kadoksis mut ainaki hetkeks toi toine kirja tulee jäämää vähä vähemmälle päivittelylle. Mutta rakkaat ihmiset muistakaa syödä<3
669 words☺️😌