Part 23 ihme et tää on hengis vielä

229 15 4
                                    

Aleksi

Söin ruoasta yhden pasta jutun ja muut jätin syömättä. Olli oli todella pettynyt. Sen näki hänen silmistään.
"Ruokailusta" oli mennyt noin kymmenen minuuttia kun ovikello soi. "Ketä siel on" kysyn mutta saan vain muutaman tyhjän katseen vastaukseksi. Tommi käy avaamassa oven mutta eteiseen ei näe tästä olohuoneen sohvalta. Olohuoneessa kaikki ovat täysin hiljaa joten kuulemme puheensorinaa eteisestä. Kuka vittu siellä oikeesti on. Vaikuttaa siltä että kaikki muut tietäisivät sen paitsi minä. Hetken päästä tommi kävelee kahden henkilön kanssa olohuoneeseen. Molemmat heistä ovat miehiä sekä heillä on punaiset puvut. Todella tunnistettavat punaiset puhut. He ovat ensihoitajia. Tämä ei vaikuta hyvältä.

"Moikka aleksi! Mä oon petri ja mä oon vähän kuullu et sulla ois ongelmii ton syömisen kanssa. Kannattaa pitää mielessä että me ollaan täällä auttamassa ja pitämässä susta huolta" tuo petri sanoo kyykistyen tasolleni sohvan eteen. Hän jatkaa puhumista.
"Nyt taitaa olla sellanen juttu et sun kannattais lähtee meidän mukaan vähän kattoo tarkemmin mikä tilanne täs on meneillään." En vastaa mitään sillä tiedän että hän puhuu paskaa. Oikeestihan nuo ovat viemässä minua pakkohoitoon osastolle jonne en kuulu. Toinen ensihoitajista on levittänyt ensiapulaukun lattialle ja kaivaa sieltä kovaa tahtia asioita. Hetken hiljaisuuden kuluttua tuo pyytää minua ojentamaan käteni. "Mä pistän sua sormeen tälläsellä tosi pienellä piikillä nii saadaan tietoon sun veriarvot" tuo samainen hoitaja sanoo. Hän pistää neulalla sormeen ja painaa siitä verta ulos. Hän ottaa verta johonkin pieneen pahvin palaiseen ja sitten laittaa tuon pahvin johonkin pieneen koneeseen. Hän oli myös kaivanut laukustaan sykemittarin jota hän parhaillaan yrittää laittaa minulle. En ole kieltäytynyt tai rimpuillut. En kyllä ole myöskään puhunut vaikka tuo petri kovasti kyseleekin. Lopulta hän ymmärtää etten ole vastaamassa joten hän siirtyi puhumaan ollin kanssa keittiöön. Hieman peloittaa mitä siellä tapahtuu. "Petri tää pitää saada äkkii sairaalaan." Tuo hoitaja huudahtaa keittiöön. "Mitä tapahtuu" petri kysyy toiselta ensihoitajalta jonka takissa lukee markus. "Täl on nii alhane syke et ihme et on hengis. Normaali syke on 60-100 lyöntiä per minuutti ja täl on 34 minuutissa tää on suoraataan ihme et sydän ees luö enää" Muut jätkät katsovat ihmeissään minua ja markusta kohti sillävälin kun Petri on juossut hakemaan paareja ambulanssista. Minut nostetaan paarejen kyytiin nopeasti vaikka huudankin vastaan. Aluksi en puhunut mitään mutta tässä tilanteessa huudan kuin hullu. Olli pitelee käsistäni kiinni ja yrittää rauhotella. Minua kuljetetaan ambulanssia kohti ja lopulta nostetaan kyytiin. Toinen hoitajista jää kiinnittämään paareja ambulanssiin samalla kun kuulen tämän markuksen kertovan ollille ettei hän voi tulla mukaan. Olli antaa minulle puhelimen mukaan ja sitten ambulanssin ovet paiskataan kiinni ja pillit laitetaan päälle. Tästä alkoi matka sairaalalle.

***

Semmone:D
Mut hei rakkaay ihmiser muistakaa syödä! Teidän keho tarvitsee ruokaa pysyykseen hengissä! Sun ei tarvii laihduttaa koska sä oot just täydellineb noin!! <3

448 words

Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLAWhere stories live. Discover now