Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

Part 26 kovaa perseen alla

Olli

Pidän kukkakimppuani kädessäni. Välillämme on hiljaisuus. Ei kuitenkaan kiusallinen. Hiljaisuus sisältää hämmästystä ja onnellisuutta. Aleksin ilme kertoo ettei hän odottanut tätä, että saapuisin sairaalalle kädessäni kimppu punaisia ruusuja. Kun hiljaisuus on kestänyt jo hetken päätän sanoa aleksille. "Ajattelin et nää vois vähän piristää?" Minkään laista sanallista vastausta en saa, mutta salaman nopeasti aleksi oli siirtynyt halaamaan minua. Tottakai halasin takaisin. Hali on turvallinen ja tuntuu täydelliseltä. Koen oloni välitetyksi ja tärkeäksi. Erkanemme halista ja ojennan kimpun aleksille. Vaikka aleksi saa täällä tarvitsemaansa hoitoa ja todennäköisesti paraneminen voisi alkaa. Hän näyttää silti pahemmalta kuin kotona. Syy tälle on varmaan pitkälti nuo sairaalavaatteet sekä nenämahaletku. Hänen ilmeestään voi päätellä ettei täällä paljoa ole porukkaa käyny häntä tapaamassa. "K-kiitos olli." Hän päästää hiljaisesti suustaan. "Toi ny on vähäintä mitä mä voin tässä tilanteessa tehdä" sanon hieman vähätellen tekoani. Aleksi katsoo kukkakimppua kunnes taas minua.
"Pelkäsin ettet tulis ollenkaa ku en oo vastannu soittoihin tai viesteihin." Aleksi sanoo hiljentäen loppua kohti.
"Ei se mitää. Pääasia et nään nyt sut"

"Mitä muille jätkille kuuluu" aleksi kysyi hetken keskustelun jälkeen. Olimme siirtyneet istumaan puisen pöydän ääreen. "No siis kyllähän ne aika järkyttyneitä oli tapahtuneesta. On ne ollu kans huolissaan susta ja kuulemma ois tullu mielellää näkee sua tänää tänne mut ei ne sit uskaltanu ku et vastaillu viesteihi" kerron aleksille. "sori viel siit mut kylhä täs ois viel vähä aikaa jos ne oikeesti ois innokkaita tulee tänne?" Aleksi kertoo epäröiden. Hän näyttää niin söpöltä miettiessään. "ne varmasti ois ilosii jos pääsis näkee sua. Voisin laittaa jollekki viestii et jos ne pääsis?"kysyn aleksilta "Joo laita vaa" aleksi vastaa hymyillen.

Jätkät saapuivat sairaalalle juuri. Menin heitä vastaan parkkipaikalle yksin sillä kun aleksi oli lähdössä mukaan, hoitaja esti häntä. Tämä paikka on todella ankea. Hirvittää ajatus että aleksi joutuisi olemaan täällä vielä semi pitkään.

Kävelemme kohti aleksia joka on mennyt takaisin istumaan pöydän ääreen. "Moikka ale!" Joonas huudahtaa näkiessään aleksin takaraivon muutaman kymmenen metrin päästä. Aleksi kääntyy meitä kohti ja nousee ylös. Huomaan joonaksen järkyttyneen miltä aleksi näyttää. Nm letku ei näytä hirveän terveeltä aleksin kalpeilla kasvoilla. Hänen kasvoissaan ei näy minkään laista rasvaa. Hänen posketkin ovat kadonneet. Nykyään tilalla on vain erottuvat poskipäät sekä suora leukalinja. "moi" aleksi vastaa takaisin 'ei niinkään iloisena.' "Saako sua halata?" joonas kysyy varovasti. Tuntuu että kaikki kohtelevat häntä nyt kuin särkyvää lasia. Myönnän tekeväni sitä itsekkin, mutta nyt kun muut tekevät sitä, sen huomaa selkeästi. Aleksi ei vastaa joonaksen kysymykseen vaan levittää kätensä valmiiksi halia varten. Joonas syöksyy halaamaan aleksia innokkaasti. Hänen kasvoiltaan näki hänen olleen odottaneen tätä hetkeä pitkään. Kun aleksi ja joonas irroittautuu halista, muutkin jätkän innostuvat halaamaan häntä. Halaussession jälkeen menemme kaikki pöydän ympärille. Pöytä oli suorakaiteen mallinen kuuden hengen pöytä. Sen molemmilla puolilla oli kolmen hengen pitkät penkit. Toisella pelkillä oli karvapehmuste mutta toisessa ei ollut. Minä istun aleksin toiselle puolelle ja joel toiselle. Me istuimme penkille jossa ei ollut pehmustetta. Joonas selkeästi olisi halunuut myös aleksin viereen.

"Hei joel mun piti mennä siihen!" Joonas sanoo piikittävästi joelille.

"Hei sulla on tuolla nikos vieressä oikein hyvä paikka." Joel sanoo virnistäen. Olemme kaikki vähän epäilleet että heidän välillä olisi jonkin näköistä kipinää.

"Eiii ku ny ku ois mahis nii haluun istuu alen vieressä" joonas inttää vastaan kuin pikkulapsi kun äiti on kieltänyt ottamasta tikkaria kaupassa.

"Kuules joonas jos oikein hyvä tuuri käy nii saatat päästä istumaan oikein nikon syliin" joel sanoo edelleen pitäen kasvoillaan tuon ärsyttävän virneen. Kaikki alkavat nauraa tälle keskustelulle paitsi joonas itse.

"En halua! Haluun mielummi istuu täs kovalla." Joonas sanoo viitaten penkkiin jossa ei ollut pehmustetta.

"Jos hyvä tuuri käy nii pääset istuu nikon sylissäkin kovan päällä." Joel sanoo. Kaikki repeämme nauruun. Jopa joonas vähän.

Lopulta joonas suostui istumaan nikon sylissä ja pääsimme puhumaan oikeistakin asioista. Jossain kohtaa tommi otti puheeksi punaiset ruusut pöydällä josta seurasikin aika kauhea keskustelu... se keskustelu oli yksi oudoimmista mitä olen koskaan käynyt. Keskustelu alkoi ruusuista ja päättyi siihen että joonas kertoi luulleensa pienempänä naisten kusevan perseestä...

Aleksi

Tuntuu kuin aika olisi mennyt todella nopeasti sillä nyt minun oli jo aika palata takaisin osastolle. Sanoimme heipat muille jätkille mutta ollin kanssa jäin vielä vaihtamaan pari sanaa. "En pääse ainakaan kahteen viikkoon vielä pois" kerron katse maassa. "Hei ei se mitään. Tärkeintä on se että sä paranet!" Olli vastaa vetäen minut haliin. Siinä me halaamme sairaalan ovien edessä niin pitkään että hoitaja tulee hoputtamaan minua jo. Ennen kuin olli lähtee päätän sanoa hänelle
"lupaan viestitellä sulle osastolla" olli hymyilee minulle suuresti ja sanoo.
"Mulla on aina aikaa viestitellä sun kanssa. Ihan sama oliko se kahdelta toista päivällä vai kolmelta yöllä, lupaan aina vastata." Olli on ihana.
"Kiitos olli. En unohda tota" sanon hymyillen. "Heippa" olli sanoo. "Hei hei" vastaan hänelle vielä vilkuttaen. Hän kävelee pois moponsa luokse ja minä jään tuoksuttelemaan ruusujani. Hoitaja ohjasi minut takaisin osaston puolelle jossa pääsin laittamaan ruusuni veteen ja sänkyni viereen. Olen aika varmasti kusessa olliin ja nyt myönnän sen itselleni...

***

Saatte vihdoin oikeen luvun!!!
Aika söpö luku kai mutta jos tykkäsit nii muista tähti!! Ne motivoi kirjottaa lisää ku tietää että joku oikeesti lukee näitä! Ja hei sori jos on kirjotusvirheitä ku en jaksanu käydä läpi:)
846 words