Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

Part 12 kaksi omenaa

Olli

Poistuin juuri matikan luokasta. Seuraavaksi olisi tuplatunti liikuntaa ja sitten ruokailu. Aleksi on minun kanssa samoilla liikunnan tunneilla joten ehkä minulla on mahdollisuus päästä puhumaan hänen kanssaan. Tai ainakin kaikkeni yritän että tämä toteutuisi.

Aleksi

En ole syönyt mitään muuta koko viikonloppuna kuin kaksi omenaa sillä ne onnistuin varastamaan keittiöstämme silloin kun isäni ja hänen kaverinsa olivat sammuneina. Omenat on siis ainut asia tietenkin veden lisäksi mitä olen kahteen päivään syönyt. Kieltämättä on vähän heikko-olo tämän viikonlopun jäljiltä mutta olen ylpeä itsestäni. Ehkä jos olisin laihempi niin olli saattaisi alkaa tykätä minusta. Ei ei ei mitä vittua mä just ajattelin. Ei ei ei en halua näin käyvän. En halua edes nähdä Ollia. 

Siirryimme pukuhuoneista liikuntasalin puolelle. Keräännymme piiriin salin keskelle. Huomaan välittömästi Ollin katseen itsessäni "No niin oppilaat tänään pelaamme futsalia eli yksinkertaistettuna  jalkapalloa sisällä." Opettajamme aloittaa ohjeiden annon. "Mutta ensin kuitenkin lämmitellään ja pelaillaan erilaisia pelejä. No mutta ihan ensimmäisenä voisitte ottaa parit ja käydä hakemassa teille venyttely alustat hophop" hän jatkaa ylipirteänä. Tai siis joo ymmärrän että opetat liikuntaa ja koitat saada meitä oppimaan tykkäämään siitä mutta ei sun nyt noin paljon tarvitse yrittää.
Olli kävelee luokseni ja kysyy ehkä maailman söpöimmällä ilmeellä "ale haluisiksä olla mun pari täs venyttelys." eihän tuolle ilmeelle voi sanoa ei! "No joo ei kai kukaan muukaan tääl mun pari haluu olla" tyydyn lopulua vastaamaan. Haemme alustat ja menemme nurkkaan niiden kanssa. Aloitamme venyttelyn samalla puhuen.
Olli: Ooksä mul viel vihanen siitä perjantaist. 
Aleksi: En tiiä. En sinäänsä vihanen mut kyl se silti mieles on.
Olli: No mut joo haluun silti pyytää anteeks ja tajusin etten ois saanu puhuu sun faijastas sillee.
Aleksi: joo se on iha fine... tottahan sä puhuit...
Olli: Oon oikeesti tosi pahoillani tost kaikest mitä joudut käymää.

Aleksi
Venyttely aika loppui ja veimme patjat pois. Kokoonnuimme takaisin keskelle kuuntelemaan opettajan ohjeistuksia seuraavasta lämmittely harjoituksesta. Olin juonut jo melkein koko pullon vettä tämän ensimmäisen vartin sisällä. Silti heikko oloni ei helpottunut yhtään. Opettaja käski meidän hakea futsal pallot ja alkaa syöttelemään parin kanssa.

Olimme syöttäneet pari kertaa edestakas kun näkö alkoi heittää jo ihan kunnolla. Olli taisi huomata tämän sillä hän lähti kävelemään minus kohti ja kysyi "hei ale onks kaikki" ehdin kuulla kunnes taas filmi katkeaa.

***

Nonii jäisköhän ale vihdoin kii sen huonoista ruokailu tavoista ens osassa. Ja hei muistakaa jos teillä on huono olla kotona tai ei ruoka oikein maistu nii rakkaat oikeesti hakekaa apua<3 tiiän et se oikeesti tulee viel auttaa. Ja yks hyvä neuvo viel mikä kannattaa pitää päässä jonka sain mun psykologilt "ihmisellä ei oo olemassa semmosta painoa missä se ois tyttyväinen" pitäkää tää mielessä ja hymy huulilla:) ja oikeesti muistakaa hakee apua ajoissa!!!
444 words