Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

part 41 "Luulin et sil menis jo paremmin"

TW tää luku sisältää mm kolareista puhumista joten jos koet asiat triggeröiviksi, jätä tän luvun luikeminen tähän. En haluu et kukaan alkaa miettimään kaloreiden laskemista, KOSKA NIILLÄ EI OLE MITÄÄN VÄLIÄ. Syö niin paljon ku haluut! jotkut fakin kalorit ei päätä mitä sä saat syödä!
842 words

Olli

Aleksi nukkui yhä. Hän näytti söpöltä nukkuiessaan. Kello läheni jo kymmentä aamulla, joten pian pitäisi varmaan herättää tuo. Hän näytti niin levolliselta nukkuessaan joten en tiedä miten minun pitäisi pystyä herättämään tuo söpöläinen. Päätän antaa hänen nukkua vielä hetken.

Annoin Aleksin nukkua noin puolituntia, jonka jälkeen siirryin hänen viereen istumaan. Silittelin hetken tuon pörröisiä hiuksia, kunnes tuo alkoi näyttämään heräämisen merkkejä.

Aleksi

Raotan varovasti silmiäni. Huone josta herään ei ole omani. Hätäännyn hieman, sillä en aluksi tunnista huonetta. Huomaan kuitenkin vieressäni istuvan Ollin. Hän silittää hiuksiani.

"huomenta" Ollin rauhoittava äänin sanoo.

"mmh" soperran hänelle vastauksen vielä puoli unessa.

"Kello on jo puol ykstoista, nii ajattelin herättää sut nii ehditään syömään aamupala ennen ku lähetään Tommille." Olli kertoo.

"Tommille?" Kysyn Ollilta, sillä minulla ei ole mitään muistikuvia siitä, että olisimme sopineet näkevämme tänään.

"Joo. Keskusteltiin siit tänään aamulla meidän snäppiryhmässä. Käyhän se sulle?" Olli vastaa. Eihän minulla mitään muutakaan tekemistä tänään olisi.

" joo kyl se varmaan käy" vastaan ehkä hieman vielä unisena.

"oke no sit kannattaa varmaan nousta jo, koska pitäis vähä niinku olla alle tunnin päästä Tommilla" Olli selittää naurahtaen.

—

Kävelemme portaita alas. Olli johdattaa minut keittiöön...

"Sä voit mennä tohon pöydän ääreen istumaan nii mä teen meille aamupalaa" Olli sanoo. Ei. En mä halua syödä aamupalaa. Tottelen Ollia kuitenkin ja siirryn istumaan pöydän vieressä olevalle tuolille. Käyn päässäni kaikenlaisia valheita, joiden avulla saattaisin pystyä jättämään aamupalan välistä. Harmi vain ettei yksikään niistä tunnu toteuttamisen arvoiselta. Osastolta lähtiessäni sain mukaani ateriasuunnitelman... En ole kertaakaan syönyt sen mukaisesti ja olen onnistunutkin laihtumaan osaston jälkeen. Osastolla tosin painoni nousi huomattavasti nenämahaletkun takia, mutta nyt kotona ollessa olen saanut painoni putoamaan takaisin melkein samaan mitä se oli ennen.

"Tässä olis nyt tää aamupala" Olli sanoo. Voi vittu. Olin unohtautunut miettimään aivan vääriä asioita, enkä ollut muistanut keksiä mitään toteuttamisen arvoista suunnitelmaa jättää aamupalaa välistä.

Olli asettaa eteeni lautasen jossa on kaksi paahtoleipää sekä yksi pilkottu omena. Noihin leipiin en ainakaan koske. Yhdessä leivässä on ainakin sata kaloria tosin yhdessä kokonaisessa omenassa on hieman yli 50 kaloria. Aloitan siis omenasta. Otan yhden omenalohkon käteeni ja puraisen sen päästä pienen palan. pureskelen sen todella pieniksi paloiksi ja nieleisen. Katsahdan Olliin ja näen hänen huolestuneet kasvot katsomassa minua. Hän kääntää katseensa pois melkein heti. Olli syö viimeisen palan leivästään. Minulla on edelleen tämä puolioksi syöty omenalohko kädessä. Puraisen neljännen palan omenalohkosta.

Olli

Luulion et Ale vois jo paremmin... Taisin olla väärässä. Hän on syönyt tuota omenan palaista varmasti yli viisi minuuttia.
"Aleksi onks kaikki hyvin?" Kysyn häneltä herättäen hänet takaisin tähän maailmaan.
"Mm joo on. Vähä vaa huono olo."
Aleksi vastaa.
"Ooks iha varma. Toi omenan syömine näyttää aika haasteelliselta" kysyn Aleksilta yrittäen kuulostaa mahdollisimman rauhalliselta.
"Mm e-en. En pysty" Hän vastaa hiljaisesti.
"Et pysty mitä?" Esitän uuden kysymyksen, vaikkakin osaan jo arvata mitä hän tarkoitti..
"En.. e-en pysty syömään tätä." Aleksi sanoo tuijottaen kädessään olevaa omenalohkoa.

Tätä minä pelkäsinkin. Sitä ettei se ois päässy yli niistä asioista. Ale kerto joskus et se rajottaa sen syömistä, koska se tuntuu ainoolta keinolta mitä se pystyy kontrolloida. Se kerto et sen elämässä on niin paljon asioita joihin se ei pysty vaikuttamaan, joten se tahto kontrolloida edes jotain... tässä tapauksessa syömistä. Aleksilla on muutenkin vaikeeta. Kotonakaan sen ei oo turvallista olla. Se voi onneksi tulla aina tänne, kun hänellä on sellainen fiilis, mutta en tiedä onko Aleksi tajunnut sitä. Hänelle on aina paikka luonani, vaikka emmehän me enää seurustele...

Ajatukseni keskeytyy, kun joku soittaa puhelimeeni.
"Missä sä äijä oot" kuuluu puhelimen toisesta päästä. Nousen pöydän äärestä ja teen U käännöksen vessaa kohti. Siirryn vessaan puhumaan sillä en haluaisi välttämättä Aleksin kuulevan keskusteluamme.
"No meidän piti tulla jo, mut Alel taitaaki mennä tos syömises hetken.." sanon Tommille kuiskaten.
"Öööm Olli..." Tommi aloittaa, mutta keskeyttää lauseensa.
"Mitä?" Kysyn.
"Nii tota missä se Ale on nyt?" Tommi kysyy. En ole ihan perillä mitä tuo jätkä selittää, sillä juurihan kerroin että hänellä menee syömisessä vielä hetki.
"Menin vessaan puhuu tän puhelun mut tos keittiön pöydän ääres?" Vastaan hieman kyseenalaistaen Tommin kysymyksen.
"Koska viimeks sä näit sen?" Tommi jatkaa kyselemistä, mutta en ymmärrä.
"Mitä sä selität?" Kysyn suoraan.
"Noku siis Alehan tuli tänne kävellen noin vartti sit." Tommi sanoo.
"Mitä? Missä välissä?" Kysyn vielä enemmän hämmästyneenä. Poistun vessasta ja huomaan Tommin olleen oikeassa. Keittiön pöydän päällä on vain Aleksin lautanen jossa on kaksi koskematonta leipää sekä melkein kokonainen viipaloitu omena.
"Pitäiskö sun vaikkapa alkaa tulee tänne päin jo. Me muut ollaan oltu tääl jo hetki."
"Mm joo mä lähen sinne heti"

***

Shemmone
Tosiaa jos jäi epäselväks nii olli oli ollu sjatuksissaa vähä pudempää mitä se luuli sillon ku se mietti alee joo nyt gn. Okei ehkä mä annan vitsin teil viel eka.

Mikä on Sveitsissä asumisen paras puoli? En tiedä, mutta lippu on iso plussa.
Joo tää oli ny iha paska mut joo gn
842 words