Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

Part 29 "Öitä rakas"

Olli

"Pitäiskö mennä nukkumaan?" Kysyn Aleksilta sillä kello oli jo yli yksitoista. Onneksi emme mene huomenna kouluun. "Joo mennään vaa" aleksi vastaa väsyneesti. "Pestään hampaat eka" sanon. "Mmh" aleksi vastaa kuulostaen että nukahtaisi siihen paikkaan.

Siirryimme vessaan ja ojensin aleksille hammasharjan. Se kuitenkin tippui aleksin kädestä sillä hän oli jo puoliksi nukahtaneena. Hän kuitenkin havahtuu ääneen kun hammasharja tippuu. Nostin ensin aleksin istumaan pyykkikoneen päälle ja sen jäljeen aleksin hammasharjan maasta, pesin sen ja laitoin uuden tahnan. "Suu auki" pyydän aleksilta. Hän avaa pienesti suutaan jotta saan hammasharjan hänen suuhun. Aloin pestä hänen alahampaitaan. Aleksi on niin nukahtamisen partaalla että hän lähtee nojautumaan eteenpäin. Saan onneksi aleksista hyvin kiinni jolloin suustani pääsee vahingossa lause.
"Hei rakas, koita vielä hetki pysyä hereillä" "mmh mitä sanoit?" "E-een mitään" "Sanoitpas" aleksi jatkaa hymyn kerääntyessä hänen kasvoille. "en sanonu" yritin vielä jatkaa "sanoit rakas" aleksi sanoo hiljaa jopa hieman toiveikkana. Olen hiljaa hetken kunnes avaan suuni jälleen. "mm nooo eehkä sanoinki" vastaan vähintään yhtä hiljaa kuin aleksikin. Hän vastaa vain unen omaisella hyvähdyksellä hymyn edelleen kasvaessaan hänen kasvoillaan. "No nii pestään nää hampaat nyt." Sanon aleksille yrittäen vaihtaa puheen aihetta.

Sain pestyä aleksin hampaat ja nyt siirryin omiini. Laitoin hammasharjan valmiiksi jonka aikana aleksi oli saanut pestyä suunsa vedellä hammastahnasta. Ehdin juuri aloittaa harjaamisen kun aleksi sanoo "kiitos rakas" katsahdan häneen hämmentyneenä jolloin näen hänen hymyilevästi virnistävät kasvot. Hymy karkaa minunkin huulille jonka jälkeen on enää vaikeaa keskittyä hampaiden pesuun.

Sain huuhdeltua suuni jonka jälkeen aleksi hyppäsi pois pesukoneen päältä. Jään tuijottamaan aleksia. Hän katsoo minua takaisin silmiini. Tilanne on kuin valokuva. Kumpikaan ei liiku ollenkaan. Edes silmät. Havahdumme pian tilanteesta kun puhelimeni alkaa soida. Puhelimeni on huoneessani joten joudun lähtemään tilanteesta toiseen huoneeseen. Näen äitini sarin nimen välkkyvän ruudulla. No voi ny vittu.
Olli: moikka
Sari: no moikka olli. Toivottavasti en herättänyt kun näin myöhään soittelen. (a/n en tosiaan muista oonko puhunu ollin vanhemmista kertaakaan mut nää ny saa käydä)
Pääsin äsken vasta pois kokouksesta nii en aikaisemmin ehtinyt soittaa.
Olli: joo no et sä onneks herättäny
Sari: no hyvä sitten mutta se miksi soitin oli se että näin wilmassa poissaolo merkintöjä tälle ja huomiselle päivälle? Miksi?
Olli: ööm tota oli vähän kurkku kipee nii piti lähtee kotiin nii se ope sit sano et merkkaa mut pois huomiseltaki.
Sari: jaaha no toivottavasti tuo on vain pientä kurkkukipua kun minä en täältä saksasta pääse kotiin vielä hetkeen eikä kuulemma isäsikään bulgarian matka vielä hetkeen pääty.
Olli: Joo kyl tää varmaa vaan pientä on et ei tänne tarvii sen takia lentää mut mulla sattuu vähä kurkku nyt nii taidan mennä nukkumaan just.
Sari: joo lepo on paras lääke. Kauniita unia.
Olli: öitä

"Vai että kipeenä" kuulen äänen huoneen ovelta. "Hahah en parempaa keksiny eikä totuuttakaa ois halunnu kertoo" aleksi hymähtää vastaukseksi ja kävelee peremmälle huoneeseeni. Nousen ylös sängyltäni ja kävelen vaatekaapilleni. Otan sieltä kahdet shortsit ja yhden t-paidan. Ojennan aleksille paidan ja shortsit ja alan itse vaihtamaan shortseja jalkaan. En yleensä nuku paita päällä joten jätin sen ottamatta. Siirryn makaamaan sängylle. Aleksi katsoo hetken epäröiden vaatteita mutta alkaa sitten itsekkin ottamaan kollareitaan pois. Ilmeisesti shortsini ovat liian isot hänen vyötärölleen sillä huomaan kun ne melkein tippuvat. Hän joutuu kiristämään niitä naruista paljon. Vaikka aleksi on prantumassa parhaillaan. Ei hän silti ole vielä lähelläkään normaalia, tervettä painoa.

Aleksi pitää toisessa kädessä t paitaa ja toisella räplää hupparin alaosaa. Tiedän sen verran hyvin aleksin että pystyn päätellä mitä hän ajattelee "hei aleksi... rakas... ei sun tarvii hävetä sun jälkiäs mun seurassa. Oot turvassa mun kanssa enkä mä oo tuomitsemassa sua mistään. Sun jäljet on merkki siitä että sä oot taistelia ja sä selviit siitä!"

Aleksin kutsuminen rakkaaksi tuntuu niin luonnolliselta vaikka me emme seurustele. Toisaalta olihan aleksikin sanonut minua rakkaaksi hampaiden pesun jälkeen. Aleksi näyttää edelleen epäröivältä, mutta ilmeisesti puheeni tehosi sillä hän alkaa nostamaan hupparin helmaa ylöspäin. Käännyn sängylläni selkä aleksia päin jottei hän koe että tuijottaisin häntä.

Aleksi on saanut vaihdettua vaatteensa ja kysyy "missä mä nukun" "voit nukkuu mun vieressä. Jos se siis käy sulle?" "joo käy se" siirryn reunempaan sänkyä jotta aleksikin mahtuisi. Hän tulee ensin istumaan sängylle jonka jälkeen sujahtaa peittoni alle. Nostan peittoa myös itseni päälle. "S-sori mmh mul on vaa tää yks peitto" vastaan hieman peläten aleksin vastausta. "Ei se haittaa mitään. Luulen et tässä saman pelton alla on prempi." Hän vastaa minulle luoden jälleen hymyn kasvoilleen. Hymähdän takaisin ja alan hakemaan hyvää asentoa. Peitto ja sänky ovat kuitenkin niin pieniä että hirveästi liikkumis varaa ei ole. Kuulen Aleksin sanovan unisesti. "Öitä rakas olli" vastaan hänelle takaisin samalla tavalla. "öitä rakas ale"
Mietin hetken uskaltaisinko mutta lopulta tuon lyhyen keskustelun pohjalta päädyn kiertämään käteni Aleksin vyötärön ympärille. Olemme nyt lusikassa.

***

Okei joo eh viiiiimein alkaa tapahtua jotain;) mutta joo tässä teille ihana yösatu:D ja joo en jaksanu käydä läpi joten anteeksi kirjoitus virheitstä!
Btw pian 3k lukijoita!!

790 words