Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

Part 35 sä pelkäät mua

808 words
Aleksi

Olli pyysi minua juttelemaan kahdestaan ja nyt istumme vierashuoneen sängyllä hiljaa. Olin ottanut olliin vähän etäisyyttä. Istuin sängyn toisessa päässä kun taas olli toisessa. Ollin läsnäolo oli ahdistava. En luota häneen. Ei mikään paras juttu tämä luottamus pula heti, kun aloimme seurustella. Toisaalta luottaisitko itse kumppaniisi heti kun hän on juuri lyönyt sinua? Varmaan et. Vaikka tiedostan ettei ollin tarkoituksena ollut lyödä minua, on silti ahdistavaa että hän olisi valmis tekemään sen jollekkin muulle. Tässä tapauksessa joonakselle.

Hetken hiljaisuuden jälkeen olli viimein avaa suunsa ja sanoo:
"A-anteeks ale. Mun ei ikinä ois pitäny lyödä sua, eikä ollu todellakaan tarkotus tehä sitä."
En vastannut ollille mitään. Ajatus siitä että joonas olisi saanut iskun tuntuu silti pahalta.

"oot kokenu muutenki jo ihan tarpeeks. Mukaan lukien eilinen yö... sua ahdisteltiin ja mitä mä tein? Juoksin pois enkä tukenu sua niinku poikaystävän pitäis..." Olli jatkaa hiljaa.

"E-ei se haittaa" vastaan pienen valheen kera.
Olli on alkamassa selittää jotain, mutta kun hän liikauttaa kättään, minä säpsähdän. Voi vittu. Olli katsoo minua peloissaan.

"A-ale? P-pelkääks sä mua?" Olli kysyy pettyneenä. Mitä tohon pitäis vastata. En tasan oo sanomassa 'joo moi oon aleksi ja mä pelkään mun poikaystävää'

"E-en tietenkää" päädyn vastaamaan. En uskalla katsoa olli silmiin mutta sivusilmällä näen ollin pettyneen jopa hieman kauhistuneen katseen. Tunnen oloni paskaksi poikaystäväksi. Ei kukaan hyvä poikaystävä nyt kumppaniaan pelkäisi.

"Sä valehtelet" olli toteaa surullisena.

"en" vastaan lyhyesti. Mutta sitten olli tekee jotain odottamatonta. Tämä pilasi koko äsköisen väittelymme.
Olli nostaa toisen kätensä ilmaan nopesti. Nyt äsken patjalla levännyt käsi oli noin ollin olkapään kohdalla. Tottakai pelästyin hänen nopeaa liikettään. Säpsähdin ja siirsin käteni pääni suojaksi. Kuitenkaan mitään ei tapahtunut.
Siirrän käsiäni varovaisesti pois pääni edestä. En näe vihaista ollia joka olisi aikeissa lyödä minua. Näen ollin jonka kädet lepäävät rauhallisesti hänen sylissään. Ollin poskilla valuu kyyneleitä.

"Valehtelit" olli toteaa ja lähtee huoneesta samalla hänen poskien kastuvan vain entisestään.
Voi paska. Miks mun piti säpsähtää niin. En ois välttämättä ees jääny kii siit et pelkään sitä, jos en ois säpsähtäny noin.

Nyt minunkin posket ovat märät kyyneleistä. Siirryn makaamaan sängylle peiton alle. Itken.
Miks mä oon näin paska poikaystävä. Oon heikko, ruma, kauhea, läski, iljettävä, hirveä ja voisin keksiä aivan saatanasti kaikkea paskaa itsestäni. Niin surkea poikaystävä olen.

Masistelu hetkeni keskeyttää koputus huoneen ovassa. Äänähdän jotain epämääräistä vastaukseksi. Ovi avataan ja huoneeseen astuu niko ja tommi. En ole kertaakaan kuullut että ulko-ovi kävisi joten oletan ollin olevan vielä talossa. Olohuoneeseen siis ilmeisesti jäi joonas, olli ja joel. Toivon joonaksen ja ollin saavan sovittua.

"Moih ale... Olli kerto tiedän äskösest keskustelus vähä" niko sanoo. No vittu jes. Sepä mukavaa.

"Mmh" vastaan edelleen kyynelten virtaavan poskillani.

"Onkse totta?" Tommi kysyy.

"M-mikä?" kysy vaikka pystynkin arvata vastauksen jo.

"se että pelkäät ollia?" Niko jatkaa.

"E-en tietenkää pe-pelkää." Vastaan tiedostaen itsekkin olevani epäuskottava.

"Johtuuks se siit ku se löi sua?" Niko jatkaa kyselemistä sivuuttaen täysin valheellisen vastaukseni.
Niko siirtyy istumaan sängyn päätyyn.
Tässä kohtaa tajusin ettei valehteleminen enää auttaisi joten kai se olisi pakko kertoa totuus...

"noku ei se oo pelkästään se et se löi mua... vaan myös ehkä se et jos en ois tullu siihen väliin nii se ois lyöny joonasta." Vastaan hiljaisesti.

"ihmettelin sitä itekki ku ei olli yleensä oo väkivaltane." Niko jatkaa. Toivon tosiaan ettei hän ole oikeasti tuollainen. Vaikka olemme tunteneet jo puoli vuotta (joo tälläne pieni timeskippi tähä välii) emme silti ole seurustelleet, kuin muutaman päivän vasta. Tuntuu että kaikki oli paremmin silloin, kun meillä oli vain pelkkää bromancea.

"Nii no en mäkää sitä tollasena oo tottunu näkee. Mut kai mun vaa pitää koittaa kasvattaa siihen luottamus uudellee. En tiiä kui helppoo se tulee olee mut haluun yrittää." Vastaan nikolle. Vasta nyt huomasin, että tommi oli jossain kohdassa lähtenyt pois huoneesta.

"Toi on oikee asenne. Annat sille vaa toksen mahiksen. Uskon et se tulee käyttää sen hyvin." Niko tsemppaa.

"Toivotaa" vastaa pienen hymyn pyrkiessä kasvoilleni.

Hetken hiljaisuuden jälkeen niko avaa suunsa uudelleen.

"by the way joonas ja olli sai sovittuu"

"No hyvä nii. Kiva kuulla et sentää niil on hyvät välit..." vastaan hiljentäen loppus kohden.

"Heiiii kyl teki saatte viel ihan varmasti sovittua." Niko jatkaa tsemppaamista.

"Toivotaa" vastaan lyhyesti. Pelkään että olli on vihainen minulle jostain tai että hän ei halua enää edes nähdä minua, nyt kerran kun hän sai tietää, että en luota häneen. En tiedä haluaako hän rakentaa uuden luottamuksen vai vain luovuttaa. Pelottaa ajatus hänen menettämisestä.

***

Semmone hasu.
En ny tiiä koska tulee seuraavaa osaa ku ny tullu semist tai en tiiä mut joo tottakai aina ku mahdollisuus ja jaksaa nii tulee kirjottelee teille mut ny mul on tulos vittu ruotsi ESSEE. vittu 2000 SANAINEN FAKIN ESSEE. vituttaa iha pikkase mut joo tosiaa se saattaa vaikuttaa seuraavien lukujen julkaisuun mut tosiaa sen oalautus on viikon päästä maanantaina ja multa puuttuu siitä 1998 sanaa eli mun nimen oon saanu kirjotettuu :D
808 words