Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

Part 22 kanapastaa perseessä

My sit aika isoki tw tää luku tulee sisältä tosi paljon anorexia maailmaa ja siitä puhumista!
Joel

"Onks tää siis yleistäki et sun jalat vaa lakkaa toimimasta?" Kysyn ihmetellen aleksilta. "Öö no siis on tää pari kertaa ennenki tapahtunu." Aleksi vastaa hiljaisesti "Mut miks" joonas jatkaa kyselyä. Aleksi näyttää siltä kuin miettisi vastaisikl vaiko eikö, mutta ennen kuin aleksi ehtii vastata mitään, olli on jo avannut suunsa. "Luin täst just netist. Tää johtuu kai siitä että ku keho ei saa tarpeeks ravintoa siihen että koko keho toimis. Keho alkaa jättämään yksittäisiä toimintoja pois. Eli esim hiusten lähtö. Tää on vähä niinku kehon puolustus järkestemä että sillä jää voimaa pumpata sydäntä. Toisin sanoen tää on yks viimesist merkeist ennen ku sydän oikeesti ei enää jaksa" olli sanoo rauhallisesti, huolestuneesti ja todella vakavasti. "Ale koska viimeks sä oot syöny?" Olli jatkaa.
Aleksi: Tänää aamulla.
Olli: valehtelet.
Aleksi: en.
Olli: koska oikeesti söit viimeks.
Aleksi: mhh e-en oo ihan varma.
Olli: tarkotaks ettet muista.
Aleksi: mhmm

"Me taidetaanki lähtee tästä sairaalalle" olli tokaisee kuin se olisi päivän selvää. "Ei varmasti mennä! Tää menee kyl kohta ohi!!" Aleksi sanoo vastaan. "Ei auta. Nyt se oli jalat. Ens kerralla sydän." Olli sanoo vakavasti. "Tää menee kyllä ohi!! On tää tapahtunu ennenki ja silti oon hengis!!" Aleksi yrittää. "Toistaseks" olli toteaa. "Mutta oikeesti me lähetään nyt sairaalalle" olli jatkaa "ei varmasti lähetä!!" Me muut katsoimme hiljaa sivusta kunnes tommi puuttui ollin ja aleksin keskusteluun. "Mitäs jos tehtäis nii et joko aleksi syö sitä kanapastaa mitä on jääkaapissa tai sit menee sairaalaan syömään jotain muuta." Tommi sanol rauhoitellen tilannetta. Aleksi ei kuitenkaan vastaa mitään joten tommi siirtyy keittiöön.

Aleksi

Ei saatanan vittu. Ei tän tähän pitäny mennä. Pian eteeni tuodaan ISO lautasellinen kanapastaa ja vettä. "Täs on ihan liikaa" sanon pelästyen ruokamäärää. "Syöt ees vähän" olli sanoo empaattisesti vierestäni. Otan haarukan käteeni ja pyörittelen sitä siinä hetken. Lopulta päädyn tökkäämään sen ruokaan. Pyörittelen haarukkaa lautasella. Tässä ajassa olin ehtinyt juomaan jo koko lasillisen vettä. Otan haarukan kärkeen yhden pastan palan. Laitan siitä puolet suuhuni ja puraisen siitä palan. Pureskelen sitä pitkään kunnes se on hävinnyt suustani kokonaan. "Hyvin menee" olli sanoo kannustaen. Tää on vitun vaikeeta. Tuntuu että oksentaisin. Olo on muutenkin huono. Kehoni ei ole tottunut tähän.
"Oksettaa" kerron ollille. "Jatka vaan kyl sä pystyt." Hän yrittää tsempata. Miks kaikki nää haluu et oisin lihava. Enkö muka vois ees yrittää olla laiha ettei tarttis koko elämää elää tälläsenä sotanorsuna. Lasken haarukan alas ja koitan pitää ruoan sisälläni. "Ei täst tuu mitään" kuulen ollin kuiskaavan joonakselle. "Se tarvii ammatti apuu" joonas vastaa hänelle. "Jatka vaa kyl sä pystyt" "ei en pysty" "annan sulle kolme vaihtoehtoa. Yks) syöt tosta puolet nyt. 2) lähetää syömään sairaalaan 3) tungen ton ruoan sun perseen kautta sisälles." Olli sanoo.
"Olli ei! Mitä sun päässäs liikkuu. Ei ihmisen perseeseen voi työntää kana pastaa" joonas huudahtaa hänelle. Kaikki muut alkavat nauramaan mutta minua ei naurata. Olli kuiskaa jotain tommin korvaan jonka jälkeen tommi poistuu toiseen huoneeseen puhelimensa kanssa. Tästä ei seuraa hyvää.

***

Joo moi ette saa vitsiä ku ei oikeen oo hauska fiilis:D
513 words