Voiko sirpaleista syntyä rakkautta? (Oleksi) TAUOLLA

Part 27 En halua parantua!

Timeskip 5vk

Aleksi

Pääsin osastolta pois vasta kaksi viikkoa sitten eli olin kyseisellä osastolla 4viikkoa yhteensä. Tuona aikana kävin "osastokoulua" eli kävin sairaalan "koulussa" tekemässä annetut tehtävät ja sitten palasin ohjaajan saattamana takaisin osastolle. Sairaala "koulu" oli oikeasti vain huone jossa oli pöytiä ja muita sairaalan nuoria tekemässä omia tehtäviään. Koulupäivät sairaalalla oli lyhempiä, koska välitunteja ei ollut pakko pitää sekä erillistä opetusta ei ollut, sillä kyseisessä huoneessa oli kaikki 1-9 luokkalaiset. Mutta nyt olen ollut jo hetken takaisin oikeassa koulussa. Siellä asiat on mennyt ihan ok. Olen piileskellyt vessoissa ja koittanut välttää tilanteita jossa joutuisin olemaan yksin. Eli toisin sanoen olen pysytellyt ollin ja jätkien seurassa.

Ollista on tullut minulle todella tärkeä viimeisen viiden viikon aikana. Hän oli todella suuri tuki ja turva osasto jaksoni aikana. Viestittelimme ja puhuimme videopuheluita pitkin päivää ja se oli todella ihanaa pitää jonkin näköistä sosiaalista elämää yllä, kun osastolla ei oikein juttelu seuraa edes uskaltaisi pyytää. Saatan olla pahastikin kusessa olliin...

Vaikka pääsinkin osastolta pois en silti sanoisi että minulla menisi hyvin syömisen kannalta. Painoa on tullut aivan liikaa joten olen vähentänyt ruoan määrää jälleen. Toisaalta tiedän parantumisen kestävän pitkään ja että sen eteen pitää tehdä töitä. Nyt myös tiedostan ja hyväksyn tiedon että sairastan anorexiaa, mutta en halua parantua! Haluan laihtua...

Isäni ei ole onneksi käynyt käsiksi minuun kertaakaan osastolta pääsyn jälkeen. Toisaalta isoin syy tälle on se etten ole nähnyt häntä kertaakaan. Luulen hänen olevan jossain kaverinsa luona dokaamassa.

Olli

Olen Aleksin talon edessä odottamassa hänen tuloaan. (A/n nauran) Viimeinkin aleksi astuu ovesta ulos ja kävelee luokseni. Ojennan hänelle kypärän ja autan sen hänelle. Käynnistän moponi. Aleksi kietoo kätensä vatsani ympärille. Perhoset vatsassani villiintyvät hullun lailla. Pelästyin hieman sukukokousta vatsassani, mutta päätin olla kiinnittämättä siihen huomiota.
lähdemme ajamaan kohti koulua.

Istumme kaikki kuusi sohvilla kielten luokkien päädyssä. Kukaan meistä ei mennyt tänään ruokailuun sil ruokana on kaurasuurimo puuroa, eikä se oikein kiinnostellut ketään. Toisin sanoen kaikki vihaavat sitä. Muistan edelleen kakkosluokalla kun Joonas oksensi puuronsa ruokalan lattialle. Ai että niitä hyviä muistoja.
"Mitä teil on seuraavaks" joonas kysyy kaikilta yhteisesti.
"Vittu irman bilsaa" sanomme aleksin kanssa samaan aikaan. Katsahdamme toisiimme ja alamme nauramaan. Kaikki muut katsoo meitä kuin psykopaatteja mutta mielestämme tilanne oli hauska. "Aika see see" joel sanoo. Tässä kohdassa minä ja aleksi lopetimme nauramisen ja hymyt hyytyivät. "Oisha ne ny aika" niko kompaa joelia. Aleksi joka istui vieressäni hivuttautui pois päin minusta muutaman sentin yrittäen olla huomaamaton, mutta huomaan sen silti. Tämä varmisti ettei hän varmasti pidä minusta takaisin. Kukaan ei ehtinyt jatkamaan keskustelua sillä kellot soivat joten oli meidän aika siirtyä kohti bilsan luokkaa.

Loppu päivän minun ja aleksin välit tuntuivat hieman kireiltä. Huomasin aleksin välttävän katsettani. Hän onneksi kuitenkin tuli kyydilläni kotiin. Toivon ettei hän ole vihainen minulle mistäkään uskon tämän jännityksen välimmäme johtuvat joelin heitosta. Toisaalta kyllähän minä aleksiin kusessa olen. Ollut jo pitkään.

***

Tää oli tylsä ja nopeemmin kirjotettu ja lyhyt ja huono joten anteeks. :D
Muistakaa  ⭐️

486 words