Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 2 - jotain tuttua

•J o o n a s•

Oliko tämä kolmas yö lattialla nukkuessani? Kyllä. Meinasinko päästä tästä ylös just nyt? No en. Onko paikat jumissa yhä? Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä. Tuskailen ja manaan tätä lattiaa. Ja koko maailmaa. Tai oikeastaan tällä hetkellä inhoan herätystäni kaikista eniten ja sitä, että se ylipäätään soi ja herätti mut. Tänään olisi eka koulupäivä uudessa koulussa. Jännittää enemmän kuin laki sallii. Toivottavasti en joutuisi sellaselle luokalle, jolla on jotain häiriköitä. Tarvin rauhaa keskittyä enkä halua, että mikään pilaisi mun ihan hyvää koulumenestystä. Ysiltä olisi kyllä kiva päästä hyvillä arvosanoilla pois. En oo niin hikke miltä kuulostan!

Kävelen koulun pyörätelineeltä kohti pääovea. Tarkistan uuden luokanvalvojan lähettämän viestin tämän päivän tunneista. Näillä mennään siihen asti, että joku keksii antaa mullekin lukujärjestyksen. No, ainakin tiiän mihin luokkaan pitää mennä.

Jokseenkin kiusallista istua yksin hiljaa luokan reunalla, kun ympärillä kaikki muut juttelevat jonkun kanssa. Keskityn tuijottamaan puhelintani, jotta en joutuisi kohtaamaan kenenkään katsetta. Hiljaisuus laskeutuu kuitenkin aivan liian nopeasti opettajan astuessa luokkaan. Joku poikaporukka juttelee kyllä takanurkassa, mutta sentään suurin osa osaa olla hiljaa.

Inhoan olla huomion keskipisteenä ja niinhän kävi juuri, sillä opettaja päätti kertoa koko luokalle mun vaihtaneen toiselta paikkakunnalta. Samalla käytiin kyllä kaikkien luokkalaisten nimet läpi, mutta yhtään niistä ei jäänyt mieleen.

Samalla sekunnilla, kun tunti loppuu, kaikki suorastaan ryntäävät ulos luokasta. En kehtaa lähteä ensimmäisenä, joten päädyn odottelemaan, että suurin osa on käytävällä.
"Joonas" opettaja sanoo, kun nousen tuolilta.
En sano mitään vaan kävelen sen pöydän luokse.
"miltäs vaikuttaa uusi luokka?" se kysyy yli-innokkaana.
"ihan hyvältä" vastaan, vaikka enhän mä tiedä niistä muista vielä mitään. Yhenkään nimeä en enää muista.
"no hyvä. onko sulla tarvetta kaapille? yläkerran kansliasta voit saada avaimen vapaaseen kaappiin. niitä on vähän siellä sun täällä ympäri koulua" opettaja puhelee monologiaan taukoamatta. Ole hyvä vain, kuuntelempa sitten tässä joutessani.
"joo, okei. kiitos" mutisen vastaukseksi ja häivyn luokasta. Haahuilen yläkertaan etsimään sitä kansliaa. Kaappi olisi kyllä käytännöllinen niin sais tavarat aina yhteen paikkaan.

337. Se on saamani kaapin numero. Kuulemma löytyy alakerrasta, joten suuntaan takaisin sinne. Onneksi tässä on aikaa nyt olla vähän hukassa, kun seuraava tunti alkaa vartin päästä. En oo vielä kirjoja liiemmin saanut niin ei nyt kauheasti ole täytettä tuonne kaappiin.

Käännyn ilmeisesti turhan aggressiivisesti ja onnistun huitaisemaan jonkun kyynerpäähän niin, että kirjapino tuon käsistä tömähtää lattialle.
"anteeks kauheesti. en huomannu sua siinä" soperran ja kyykistyn nostamaan kirjoja lattialta.
"ei se mitää. oisin varmaan kauempana voinu seistä" saan vastaukseksi. Nyt vasta katson kenen kirjat pudotin. Mua vähän lyhyempi pitkätukkainen brune. Ojennan kirjat käsistäni sille ja se nostaa ne omaan kaappiinsa, joka sattuu olemaan omani vieressä.
"moi. oon Niko" brune sanoo yhtäkkiä.
"mä oon Joonas" sanon.
"en oo nähny sua täällä ennen. millä luokalla oot?" Niko kysyy ja vaikuttaa oikeasti kiinnostuneelta.
"muutin tänne viikonloppuna nii ei mua kukaan oo täällä nähny" naurahdan. "ja oon 9B:llä"
"aa okei. mä oon 8A:lla. haluutko et näytän sulle paikkoja?" se kysyy ystävällisesti.
"se ois kiva. kiitti" vastaan hymyillen.

Lähdemme kiertelemään ympäri koulua ja mä yritän imeä itseeni niin paljon tietoa kuin vaan mahdollista. Niko selittää jokaisesta luokasta ja minkä aineiden tunteja niissä pidetään ja ketä opettajia koulussa on.
"tää voi vaikuttaa vähän sekavalta" Niko naurahtaa selityksensä keskeltä. "etköhän sä aika nopeesti nää kuitenki opi" se jatkaa.
"toivottavasti" huokaan. Ihme labyrintti koko koulu.
Nikon seurassa on yllättävän rento olla, vaikka me ollaan tiedetty toisemme ruhtinaaliset kymmenisen minuuttia. Yhtäkkiä kohtaan käytävällä tutun virneen. Häiritsevän tutun. En vain saa yhtään päähän kuka tuo poika oikein on. Ja miksi se virnuilee mulle.

—
sanat 577

mä olin 9b:llä😎