Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 49 - sun ehdot

•J o o n a s•

~flashback~

"sä veit multa jotain mikä oikeesti kuuluu mulle" joku sanahtaa mun vierellä ja saa mut säpsähtämään. "et sä Joelia ansaitse"
"mitä sä selität?" kysyn ääni väristen tajutessani kuka mulle puhui. Susanna. Yhtäkkiä mua alkaa ahdistaa olla täällä. Olisi pitänyt mennä Joelin mukaan...
"Joel oli mun ennen ku sä tulit ja pilasit sen" se jatkaa.
"ettehän te ollu yhessä" yritän sanoa rauhallisesti.
"oltais voitu olla, mut sä sekotit pakan ja veit Joelin mun nenän edestä ja pamautit sen kaiken lisäksi vielä homoksi. sit se lähti itkee sun perään niinku mä en merkkais sille mitään. vittu mikä petturi" tyttö selittää. Mä yritän saada katsekontaktia Danielin kanssa, jotta se tajuaisi tehdä jotain, mutta turhaan. Joelia ei vieläkään näy missään. "Joel ansaitsis niin paljon parempaa ku sut" se kuiskaa aivan liian lähellä mua ja lähtee sitten kohti keittiötä. Mäkin nousen ja juoksen etuovesta ulos kylmän syysilman iskiessä vasten kasvojani. Mä haluan Joelin...

~flashback loppuu~

"miten vittu se edes kehtaa sanoo noin?" Joel tuhahtaa mun saatua selitykseni loppuun. Me päästiin ehjänä sen luo ja saatiin olla vielä rauhassakin täällä. "tiiäthän sä sen et mikään mitä se sano ei oo totta? sä et pilannu mitään. ja sä oot parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu"
"mm" mutisen ja rutistan Joelia tiukemmin. Jos mä saisin päättää, en nousisi tästä pois enää hetkeksikään. Enkä varmasti päästäisi Joeliakaan mihinkään.

"haluutko käydä suihkussa? tai tuuks mun kaa suihkuu?" Joel kysyy ja piirtelee sormenpäillään kuvioita mun selkään saaden kylmät väreet kulkemaan mun kehon läpi.
"mee sä vaa" vastaan hieman epäröiden. Oon aivan liian epävarma. Mitä jos en ookkaan tarpeeksi hyvä Joelille?
"ei meiän tarvi tehä mitään. en koske suhun jos et halua" ihana miten se huolehtii. "mennää rakas sun ehdoilla" nuo sanat saavat mut jo hieman lämpenemään ajatukselle. Mutta vain hieman...
"mm mä ehkä käyn sun jälkee" sanon kuitenkin. Epävarmuus vie voiton, vaikka tiiän et ei Joel mua satuttaisi millään tavalla. Eikä missään nimessä koskisi ilman lupaa, mikä on tosi ihanaa.
"okei" se sanoo lopulta ja pussaa mua poskelle.

Joel katosi suihkuun hetki sitten mun jäädessä sohvalle istumaan. Kuuntelen veden kohinaa hetken ja annankin itselleni periksi, joten lähden kohti pesuhuonetta. Avaan oven mahdollisimman hiljaa ja riisuudun. Raotan suihkuverhoa varovasti ja katseeni osuu ensimmäisenä Joelin paljaaseen selkään. Astun sen taakse ja kiedon käteni sen vyötärölle. Tunnen sen säpsähtävän.

"sä tulit sittenki" se hymähtää ja laskee kätensä mun omien päälle.
"mmh" mumisen sen selkää vasten.
"saanko mä pestä sun hiukset?" se kysyy.
"joo" sanon. Joel kääntyy ympäri ja meidän katseiden kohdatessa, kaikki se epävarmuus katoaa hetkeksi. Kyllä mä tavallaan uskon riittäväni Joelille tällaisena, kun se niin aina sanoo. Jokin mun ajatuksissa siitä huolimatta on toista mieltä. Tai ehkä se on ennemminkin pelko siitä, etten riittäisikään. Ja se jos jokin saa ihmisen perääntymään.

Mä astun hieman lähemmäs Joelia, jotta pääsen myös suihkun alle. Käännyn selin Joeliin päin. Se nostaa kätensä mun hiuksiin ja alkaa pesemään niitä lämpimän veden valuessa mun iholla. Pestyään mun hiukset sen kädet vaeltaa mun niskalle ja siitä olkapäiden kautta käsivarsille. Nojaan päätäni taaksepäin Joelia vasten.

"mitäs jos mä teen näin..." se kysyy hiljaa huultensa hipoessa mun korvan juurta. Sen kädet kulkeutuu mun vyötärölle ja huulet painuu mun niskaan. Pieniä suukkoja jälkeen jättäen se siirtyy niskalta olkapäille ja solisluille. Tunnen sen käsivarsien kiertyvän mun ympärille vetäen mua lähemmäs itseään. Mä hengitän syvään ja rentoudun tuon pojan käsissä. Vaikka mun epävarmuudet yrittävätkin puskea pintaan tuon lämpimän kosketuksen läpi niin mulla on kuitenkin rentounut ja käsittämättömän hyvä olla tässä juuri nyt, suihkussa, Joelin käsissä.

Ollaan ehditty hetki kuivatella ja saatu jopa vaatteet päälle. Tai mä oon saanut, Joel on vielä pukemassa. Lattian narahdukset sen jalkojen alla saa mun katseen siirtymään telkkarissa pyörivästä mainoksesta mua kohti talsivaan Joeliin. Sillä on yllään harmaat collegehousut - mun suuri heikkous - ja valkoinen hihaton. Sen hiukset on edelleen vähän märät mikä vain parantaa tätä näkymää.

"mitä sä tuijotat?" se hymähtää purren alahuultaan.
"sua. näytät hyvältä just suihkusta tulleenaki. oon vähän kade" sanon ja pidän katseeni tiukasti Joelissa.
"sä näytätki aina hyvältä" se vastaa ja istuu hajareisin mun syliin kietoen kädet mun niskaan. Hetki me tuijotellaan toisiamme ja oon jo hukkua sen silmiin, kun tunnen sen pehmeät huulet omillani. Ei tähän tarvi sen enempää koskettelua. Tää on jo ihan tarpeeksi ihanaa.

—
sanat 697

ton suihkutilanteen oon kirjottanu jo ikuisuus sitte ku sain idean ja siitä tuli just eikä melkein sellanen ku ajattelin🤌🏻