Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 25 - ala tulla

•J o e l•

Sain extempore idean lähteä uimaan näin toukokuussa, kun ulkona ei ole edes paljoa yli 20 astetta lämmintä. Ennen olisin suoraan mennyt kertomaan ideastani jätkille ja yhtäkkiä meitä olisikin tusina lähdössä juomat mukanaan, mutta nyt mä otin vain pyörän alleni ja lähdin kohti Joonaksen kotia. Luulisi sen nyt olevan kotona ja vailla tekemistä. Ensi viikolla on ysiluokan päättärit, joten tuskin sillä kauheasti mitään kouluhommia on. Tai no jos on niin sitten mä tulen ja keskeytän ne.

"moi onko Joonas kotona?" kysyn Joonaksen pikkusiskon avatessa oven mulle.
"oota, Joonas!!!" säpsähdän tytön huudahdusta. Olisin mä voinut tehdä tuon itsekin. Kohta tuo äsken huudeltu pörröpää lähes juoksee portaat alas ja työntää siskonsa ovelta pois.
"moi. ootsä soittanu?" se sanoo kuulostaen hieman hengästyneeltä.
"en. tulin extempore sun ovelle ja sä lähet mun kans nyt uimaan" sanon yrittäen kuulostaa vakuuttavalta. Sen ensimmäinen reaktio on yllättynyt eikä näytä innostuneelta, mutta mutisee myöntävän vastauksen ja nyökkää. Se lähtee vielä takaisin sisälle hakemaan tavaroitaan ja ilmoittaa äidilleen minne on menossa.

Me lähdetään pyöräilemään kohti rantaa. Kello on melkein seitsemän illalla, joten päivän lämpimimmät tunnit ovat jo takana päin. Tuskin tuo vesikään kovin lämmintä on vielä tähän aikaan vuodesta.

"tuu jo!" huudan päästessämme rantaan ja lähden laituria kohti. Joonas jää katselemaan ympärilleen ja kävelee minun makuuni liian hitaasti.
"mihin sulla on kiire?" se naurahtaa.
"ei minnekkään" vastaan ja riisun paitani ja farkut jalasta. Tunnen Joonaksen katseen itsessäni. Se jäi seisomaan paikoilleen, ehkä ujouttaan, mutta suloiselta se näytti. Mä hyppään järveen ja kadun sitä saman tien. "tää on ihan saatanan kylmää!" huudan päästyäni takaisin pintaan. Joonas purskahtaa nauruun saaden myös mut nauramaan, vaikka tajuankin sen nauravan mulle.

Se riisuu enimmät vaatteensa mun vaatteiden vierelle ja istuu laiturin reunalle.
"en saatana tule" se tokaisee kastettuaan jalkojaan vedessä.
"tuletpa. ku mäki oon jo tääl" vastaan tiukasti. "eihän se nyt reilua oo et mä jäädyn ja sä istut siinä"
"kenenkäs idea tää olikaan?" Joonas kysyy virnuillen.
"sä suostuit" vastaan ja uin lähemmäs laituria.
"et antanu kauheesti vaihtoehtoja "sä lähet mun kans nyt uimaan"" se kitisee lainaten mun sanoja. Hymähdän ja pudistan päätäni.

Nojaan sen jalkoja vasten ja yritän hymyillä nätisti, jos se sillä lämpenis mun ideoille.
"niin sulonen ku sä ootki nii mitä sit ku musta tulee sielä vedessä sellanen jääkalikka?" se selittää pää kallellaan.
"ei susta jääkalikkaa tuu. mä lämmitän" vastaan ja saan kuin saankin Joonaksen alas laiturilta.

Eihän tuosta niin sanotusta uimisesta mitään tullut, vaan vähän meni painimiseksi ja vesisodaksi. Myönnetään, että myös muutamat pusut saatettiin vaihtaa. Nimenomaan saatettiin...

"Joonas" sanon yhtäkkiä rikkoen hiljaisuuden, joka hetki sitten onnistui laskeutumaan ympärillemme. Oltiin tultu jo takaisin rantaan kuivattelemaan.
"Joel" se toistaa mun nimen.
"sä oot aika ihana" sanon lähes kuiskaten. Mihin mun ääni katos? Iskikö mullekin ujous ja sen seurauksena unohdin kuinka puhutaan niin, että muutkin kuulevat?
"aika? no sä oot sit myös aika ihana" se vastaa ja painottaa sanaa aika.
"no ihana sit" hymähdän ja kuivaan hiuksiani pyyhkeeseen.

"mennäänkö meille? tai teille?" Joonas kysyy avatessaan pyöränsä lukkoa. Se näyttää söpöltä hiukset vähän sekaisin ja pörrössä tässä auringonlaskun kultaisessa valossa.
"meille on lyhyempi matka jos mennään tota kautta" vastaan ja osoitan eri suuntaan kuin mistä me tänne pari tuntia sitten tultiin.
"sit mennään teille. oon väsyny tosta sun kans painimisesta" se selittää.
"mulle painissa häviämisestä" mä korjaan pieni virne kasvoillani.
"just joo" se hymähtää ja lähtee polkemaan jättäen mut seisomaan urpona paikoilleni. "ala tulla jo sieltä"

Juuri näiden hetkien vuoksi mua ei yhtään haittaa jättää jonkun kotibileitä väliin. Joonas on paljon parempaa seuraa. Ja näistä illoista oikeasti muistaakin vielä seuraavana päivänä jotain.

—
sanat 582

elämä hajottaa taas vaihteeksi enemmän ku laki sallii.