Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 8 - suunnitelmia

•J o e l•

"Joel! oota" Arttu huudahtaa ja ottaa muutaman juoksuaskeleen mua kohti. Liikkatunti näköjään loppui juuri. Mä olin muka "kipeänä" ja jäin istumaan pukkariin.
"oliko hyväki tunti?" kysyn kiusatakseni. Kukaan meistä ei tykkää koululiikunnasta, mutta silti valinnaisaineista se oli paras vaihtoehto. Joonaskaan ei ole tässä ryhmässä, joten vielä vähemmän huvittaa mennä sinne.
"tuutko perjantaina Viljamille? Susannaki oli kuulemma tulossa" Arttu sanoo sivuuttaen kysymykseni ja nostaa kätensä hartioilleni.
"äääh... emmä tiiä" vastaan vaivautuneena. Lupailin Joonakselle, että tehtäis just sillon jotain. "mulla saattaa olla muita suunnitelmia"
"ai sen sun hikkepojan kanssako?" tuo naurahtaa ilkikurisesti. Tunnen poskieni lehahtavan tulipunaisiksi. Pysyn hiljaa ja odotan Artun sanovan jotain. "ota se kuule mukaan"
"meinaatko et Viljami haluaa sinne ylimääräsiä?" kysyn.
"sano sille et tuo juotavaa mukanaan. sit varmasti kaikille sopii paremmin ku hyvin et tulee ylimäärästä porukkaa" Arttu selittää. "no mut nähää"

Joonas on ihan liian kiltti ja kunnollinen suostuakseen lähtemään bileisiin mun kanssa. Eikä Joonas ees tunne mun kavereita kunnolla saatika sitten kavereiden kavereista. Ja ne pari kertaa, kun Joonas on meidän mukana ollut hengailemassa, se on ollut tosi vaisu. No, varmaan pakko kuitenkin yrittää kysyä.

Päästyäni kotiin soitan Joonakselle. Päällimmäisenä ajatuksena josko voitaisiin käydä jossain ja näköjään nyt myös kysyäkseni perjantaista. Muutaman tuuttauksen jälkeen tuo vastaa ja sovimme näkevämme mun luona puolen tunnin päästä. Ehdin perjantaita kysyä myöhemminkin.

Aika kuluikin yllättävän nopeasti, sillä nyt joku koputtaa ulko-oveemme. Tuskinpa siellä kukaan muu olisi kuin Joonas. Avaan oven ja katseeni osuu tuohon kiharatukkaiseen poikaan seisomassa ulkona kädet takkinsa taskuissa.

"jäädäänkö me tänne vai lähetäänkö jonnekki?" Joonas ja vetää kätensä taskusta oikaistakseen piponsa asentoa.
"lähetäänkö pizzalle?" kysyn miettimättä sen enempää. Miksipä sitä ei keskiviikon kunniaksi söisi pizzaa?
"joo vaikka. saa vähän liikuntaaki samalla jos kävellään nii voi hyvillä mielin tankata ne kalorit mitkä polttaa matkalla" Joonas naurahtaa.

Mä vedän takin päälleni ja kengät jalkaan, jotta joskus pääsisimme lähtemään. Survon puhelimen ja avaimet vielä taskuihini ja astun ulos Joonaksen vierelle.

"onko sulla perjantaina mitää?" Joonas kysyy meidän odotellessa pizzoja pöydässä. Pitäisikö mun mainita bileistä ja pyytää Joonas mukaan niin kuin Arttu ehdotti?
"en oo vielä varma" eiköhän tuo ole tarpeeksi todenmukainen vastaus.
"oon yksin viikonlopun nii mietin haluisitko olla mun kans" tämä sanoo hiljaa. "yöksiki saat jäädä jos haluut" näytän varmaankin silminnähden yllättyneeltä tuon lauseen jäljiltä. Mutta siinäpä olisi yöpaikka mulle, jos sinne bileisiin mentäisiin.
"no toki. Arttu kysy multa et meenkö johonki bileisiin ja sano et säki voisit tulla" vastaan. "jos sä siis haluat. voin olla menemättäki sinne" tavallaan harmittaa, jos en mene sinne, kun Susannakin oli Artun kertomusten mukaan tulossa.
"ööh mä en tunne sun kavereita kunnolla. ja mä en juo" Joonas sanoo vähän hermostuneen oloisena.
"ne on oikeesti mukavia ja eihän sun tarvis juoda vaikka sielä muut jois" selitän ja tajuan kuulostavani aika painostavalta. "ei sun oo tietenkään pakko mennä ollenkaan"
"mm jään mielummin kotiin. sä voit mennä kyllä" tuo vastaa hiljaa ja aavistus pettymystä sävyttämässä ääntään. Olen aikeissa vastata jotain järkevää tai vähemmän järkevää, kun pizzat saapuvat. Annan olla ja jatkan jostain paremmasta aiheesta. Mietin kuumeisesti mitä sanon Artulle. En halua mennä sinne, jos Joonas ei tule mukaan. Milloin oon alkanut kieltäytymään Susannan seurasta?

—
sanat 512

kukas on susanna?👀

se selviää pian😌