Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 59 - keskeytys

a/n: look who's back in business🥳

•J o e l•

"voidaanko pliis mennä suihkuun?" Joonas marisee ja painaa päätään tiukemmin mun olkapäätä vasten. Suihku kelpaisi ja todellakin tekisi hyvää, vaikka tässäkin on nyt tosi hyvä.
"joo ihan koh-" mun lause keskeytyy, kun jomman kumman puhelin soi. Ja sehän oli Joonaksen puhelin, soittajana sen äiti.
"moi. oltiin alkamassa kattoo leffaa" tuon sanottuaan se vilkaisee mua ja pyöräyttää silmiään. Eikä mulla tahdo pitää pokka. Voi luoja, kun sen äiti tietäisi mitä me tehtiin muutama minuutti sitten. Ja ei vittu, jos se olisi soittanut muutama minutti sitten... "ei mitää ihmeellistä, syötiin joku aika sit ja Joel jopa osas tehä ihan hyvää ruokaa"
"hei!!" loukkaantuneena lyön sitä tyynyllä ja seuraavana sen puhelin löytyy lattialta meidän kaikkien - Joonaksen äiti siellä puhelimen päässä mukaan lukien - räjähdämme nauruun.

"äitiltä muuten terveisiä. ja seki kuulemma haluais syödä sun tekemää ruokaa" Joonas sanoo juteltuaan tovin äitinsä kanssa. Mä epätoivoisesti kuuntelin ja yritin saada selvää niin paljon kuin mahdollista, mutta hyvin huonolla menestyksellä.
"ai mun pitää ruveta oikeesti panostaan niin et sitä kehtais sun äitilleski syöttään" naurahdan ja revin itseni ylös peiton alta. "mut nyt suihkuun kiitos"

"ompas kyllä suorastaan raikas olo" Joonas naurahtaa ja kuivaa hiuksiaan pyyhkeeseen. Ja näyttää aivan syötävän suloiselta.
"no on. suuki liikkuu sulavasti ku ei oo jonkun nimeltämainitsemattoman kuolat pitkin naamaa" se ivailee ihan kuin mä olisin syyllinen johonkin.
"no sitten täälä taitaa olla toinenki nimeltämainitsematon, jonka kuolaa oli mun naamalla" tokaisen. "eritteet ja kaikki bakteerit on jo vaihettu moneen kertaan"
"no sepä. oisko nyt sitä leffaa ku aikasemminki jo oltiin "alkamassa kattoo leffaa"" se kysyy ja mä yhdyn ajatukseen. Seuraava ongelma on vaan löytää leffa mikä kelpaa molemmille ja jota ei ole nähty jo viiteen tuhanteen kertaan.

Päädytään lopulta johonkin satunnaiseen komedia leffaan, jota kumpikaan ei ollut nähny, kun ei komedian ystäviä olla. Kyllä tää meidän leffan katsominen on moneen kertaan nähty - se päätyy johonkin aivan muuhun joka kerta. Milloin pelkästään halailuun ja milloin Netflix & chill meininkeihin. Tällä kertaa pysyttäydytään siinä ensimmäisessä vaihtoehdossa. Ehkä tähän iltaan riittää tuo yksi kierros. (a/n ja sinä kuvittelit kuitenki sitä toista kierrosta :D)

Leffa on pyörinyt ehkä vaivaiset 20 minuuttia, josta suunnilleen 19 ja puoli minuuttia Joonas on keskittynyt johonkin täysin muuhun. Tässä tapauksessa mun kaulaan tai mihin tahansa mihin huulillaan tuosta mun vierestä yltää. Mä oon yrittänyt jopa keskittyä pysymään kärryillä tapahtumista ja ymmärtämään, mikä koko leffan idea on, mutta joku tekee siitä hiukan vaikeaa. Harvoin se näin päin on, että minä yritän keskittyä jonkun muun häiritessä.

"meiän piti kattoo leffaa" hymähdän Joonaksen kaivautuessa yhä syvemmälle mun kaulaan ja kiehnätessään itsensä lähemmäs, jos se on edes mahdollista enää. "höpö"
"enkä oo!" se murahtaa jostain peiton syövereistä hyvin äänieristettynä. "on vaan kylmä"
"jaahas. no lämmittäisköhän yhtään jos mä teen näin..." käännyn ja kaappaan Joonaksen mun syliin sen hihittäessä kuin teinityttö. Silitän mun sormenpäillä sen selkää ja välillä karkaan kyljille saaden sen kiemurtelemaan. Tiedän kuinka helposti se kutiaa, mutta tiedän myös kuinka se tästä nauttii.
"kutittaaa" se vikisee ja sätkii jaloillaan kuin mikäkin kala kuivalla maalla. Yhtäkkiä se pyörähtää mun otteestaan ja viittoo mua mukaan.

"oo siinä" se tokaisee mun maatessa sen päällä. "oot lämmin"
"onko vielä lämmin jos mä meenki tänne..." sanon ja laskeudun sen kaulalle suukottelemaan. Vastaukseksi saan pienen hymähdyksen, joka kuitenkin vaihtuu raskaaksi huokaukseksi suudelmien siirtyessä lähemmäs korvaa. Tästä mä tiedän sen nauttivan oikein paljon.
"heiii... toi kutittaa ja tulee kylmäh..." se huokaa ja nostaa toisen kätensä mun hiuksiin.
"että sellasia ääniä päästelet" mutisen virne kasvoillani. "katotaan mitäs sanot jos..." kuiskaan sen korvaan ja siirryn sen rintakehälle kuljettaen mun kättä sen paljaalla reidellä ja aavistuksen ylempänä. "...mä teenki näin"
"mmmhm... toista kierrostako sä havittelet?" sen syvä huokaus kuulostaa laittoman hyvältä.
"saattaa olla tai saattaa olla olematta" sanon tutkiskellen yhä sen kaulaa.
"anna mennä ku noin oot kiimanen" se hymähtää ja nostaa mut kasvojensa tasolle.

Toinen kierros it is.

—
sanat 628

toivottavasti tääl on vielä joku lukemassa tätä pitkän tauon jälkee😂

sain tossa viime tai sitä edellisellä viikolla ihme inspisboostin ja kokeilin kirjottaa piiiiitkästä aikaa ja voi olla (tai saattaa olla olematta näin joelin sanoin) et alan aktiivisemmaksi taas, en lupaa mitää😀

valitettavaa on mainita että kyseinen äitin keskeytys perustuu tositapahtumiin... (ei oma mutta toisen osapuolen) niimpä siitä inspiroituneena olkaa hyvät😂🙏🏻