Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 16 - hyvä kysymys

•J o e l•

"moro. mis meet?" kysyn. Päätin soittaa Danielille, jos me voitaisiin nähdä kahestaan. Harvoin tästä meidän kaveriporukasta ketkään hengailis kahestaan. Yleensä ollaan aina koko porukalla liikenteessä.
"kotona tässä siivoilen. mitä Hokalla mielessä?" se vastaa.
"haha ahkerana muka siivoat. ei mulla sen kummempaa ku et voitaisko nähä? haluisin jutella" sanon. Haluan jutella Joonaksen käytöksestä, ehkä mun tunteista ja tietenkin Susannasta.
"no toki. naishuoletko painaa?" tuo naurahtaa.
"nekin" vastaan totuudenmukaisesti.
"juuuh no sä voit vaikka tul- Luna älä syö sitä tohvelia!! ei saa! päästä nyt irti" Daniel aloittaa ja kesken kaiken heidän Luna-koiransa alkaa ilmeisesti pureksia tohvelia. "niin niin sä voit tulla vaikka tänne"
"sinne Lunan syötäväksi? in your dreams saatana" naurahdan äskeiselle välikohtaukselle. "mut juu menee reilu vartti"

Sanomme heipat ja suljen puhelun. Kipaisen hakemaan avaimet suunnaten sitten alakertaan kohti eteistä.
"minne se sinä oot lähössä?" äiti kysyy mun astellessa olohuoneen ohi.
"meen käymää Danielil. tuun varmaa parin tunnin päästä" vastaan.
"okei. heippa. ajahan varovasti" tuo sanoo ja saatuani takin päälle lähden ulos. Hyppään mopon selkään ja suuntaan nokkani kohti Danielin kotia.

"no mitäpä oli mielessä?" Daniel kysyy mun rojahtaessa sen sängylle.
"mitä mä Susannan kans teen? sillä kiinnostaa joka toinen päivä ja mä en jaksa et se tekee noin" mutisen. "ja siitä Joonaksesta. osaatko pitää turpas kii jos kerron yhen jutun?"
"no ootteko te ees Susannan kans jutellee mistää? kysy tai kerro sille suoraa missä meet nii eiköhän se ala selvii. ja tietenki voit, emmä Viljamille tai Artulle kerro" se selittää.
"me ollaan pussattu... tai siis pussailtu Joonaksen kans. enkä mä oikein tiiä mitä se on" sanon ja vatsassa tuntuu kummalliselta tuota ajatellessa.

Tulee hetkeksi hiljaista ja näen Danielin vain hymyilevän varovasti samalla availlen suutaan kuin kalat.
"siiiis... sinä? ja se Joonas? se blondi?" Daniel kyselee vähän hämillään.
"nii. vittu mä oon tyhmä" alan katua, että sanoin mitää.
"no eihän tossa mitään pahaa oo. mä en tienny et oisit jätkiin päin mut cool jos Joonaksen kans sujuu" se vastaa.
"ai sä et nyt potki mua pihalle ja vihaa mua?" kysyn.
"en tietenkää! ei homoissa mitää vikaa oo" se sanoo.
"emmä oo homo!" huudahdan.
"ootko varma? tykkäätkö sä Joonaksesta?" Daniel kysyy. Niin, tykkäänkö? Hyvä kysymys.
"mä en tiiä. onhan sen kans kivaa eikä ne pusutkaan tuntunu väärältä mut emmä voi poikaan ihastua. ja sitä paitsi, Susannaki on olemassa" eihän näissä  mun sepostuksissa ole enää hölkäsen pöläystä.

"tuntuuko Susanna paremmalta ku Joonas?" no siinäpä vasta mainio kysymys, kiitos Daniel.
"mä en tiiä sitäkää. Joonas ei mee sillee on off ja nollasta sataan et haluaako se olla mun kans vai ei. mut se on poika enkä mä voi saada mitää homopojan mainetta. ja Susanna on koko koulun kaunein ja ihanin ja kaikki haluaa sen muutenki nii emmä sitä tilaisuutta pois voi heittää jonku pojan takia" selitän ja tajuan kuulostavani aika pöljältä.
"puhu Susannalle. tai pistä joku meistä juttelee sille ja kyselee vähä sen ajatuksia" tuo ehdottaa. "parempi ois kyllä että sä puhut sille ite"
"niinpä kai" mumisen.

"entä mites se Joonas?" se jatkaa kyselytuokiotaan. Täähän tuntuu jo ihan joltain parisuhdeterapialta...
"ku mä en tiiä. me ollaan hengailtu ihan vapa-ajallaki aika paljon ja jotenki oon ollu sen takia niin tunnollinen koulussaki, Joonas vaan tekee musta sellasen. sen kans oli heti helppo olla ja jutella eikä mikää hiljasuus oo kiusallista" mä alan selittää. "sen kanssa on rento fiilis ja lähelläkin se tuntuu jollain tavalla äärettömän hyvältä. mä vaan en osaa kuvitella itteäni pojan kans"
"onhan toi aika sulosta. mitä jos pitäisit siitä läheisyydestä ja ylimääräsestä hengailusta taukoa ja katot tuleeko ikävä? yrität hengailla Susannan kans ja jos huomaat et sen seurassa ajattelet Joonasta, nii unohat koko Susannan" Daniel järkeilee.
"ehkä tossa on järkeäki" vastaan. Mutta miten mä muka Joonasta alan välttelemään...?
"mutta nyt sä lopetat ton masistelun ja me lähetään ajeleen" Danielilla tosiaan on mopoauto. Ei paras menopeli, mutta sillä pääsee eteenpäin. Eiköhän tää keskustelu kuitenkin vähän auttoi mun ajatusten kanssa.

—
sanat 644

onko teiän mielestä sekavaa lukee tämmöstä pelkkää dialogia kokonaisen luvun verran?

jos on sekava niin ideoita miten sitä sais selkeemmäksi?