Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 18 - outoa käytöstä

•J o o n a s•

Perjantain viimeinen tunti lähenee loppua. Ihanaa, vihdoin viikonloppu. Tämä viikko on tuntunut matelevan hitaammin kuin mikään viikko ennen. Johtuu ehkä siitä, että Joel on taas kipeänä. Me nähtiin kyllä tiistai-iltana eikä se silloin vaikuttanut mitenkään huonovointiselta. Oudosti se kyllä käyttäytyi, mutta väsymyksen piikkiin se itse käytöksensä pisti.

Oon nyt viettänyt sitten enemmän aikaa Nikon, Tommin ja Ollin kanssa eikä siinä tietenkään mitään vikaa ole. Kukaan heistä vain ei ole Joel. Sen on parempi olla huomiseen mennessä tervehtynyt, sillä lupauduin menemään sen kanssa jonkun synttäreille. Yksin en aio mennä eikä tuo kotona mätäneminenkään kuulosta houkuttelevalta.

Joel ei oo edes kauheesti soitellu tai viestitelly mulle tiistain jälkeen, mikä on vaan tosi hämmentävää. Viimeksi, kun se oli kipeänä niin me kyllä juteltiin puhelimessa paljon.

Säikähdän kellojen soimista ollessani niin uppoutunut omiin ajatuksiini, etten huomannut tunnin loppuneen. Heitän ruotsin kirjat reppuun ja kipitän ulos luokasta. Hoksaan Nikon, Ollin ja Tommin kaappien luona oletettavasti odottelemassa mua.

"mennäänkö me suoraa sinne nyt heti vai käykö kaikki kotona ensin?" Niko kysyy. Meidän oli tosiaan tarkoitus lähteä käymään pizzalla. Onhan nyt kuitenkin perjantai.
"tai voidaanhan me käyä meillä ja heittää tavarat sinne ja sit mennä syömää" Tommi ehdottaa. Se asuu lähimpänä, joten voitaisiin pyöräillä sitä kautta. Mä päädyn vaan nyökyttelemään samalla, kun kaivan takkiani kaapista.
"ei pöllömpi idea" Olli toteaa.
"ite oot pöllö" Niko naurahtaa vetäessään Ollin kainaloonsa ja pörröttää tuon hiukset sotkuun.
"no mennää jo" mä hoputan muita kiskoessani takkia päälle.

"Joonas mikä se sun ja Joelin juttu oikein on?" Olli kysyy tungettuaan ensin suunsa täyteen pizzaa.
"miten nii?" mä vastaan varmastikin hieman punastuen.
"no ku sä oot aina sen kans. oot meiän kans vaa sillon ku sitä ei näy" se selittää. Niko vilkaisee mua virnuillen ja nyt viimeistään mä muistutan tomaattia. Tai paloautoa. Tai mitä tahansa punaista...
"öööh... ei mikää. ollaan samalla luokalla. ja no kavereita ja... nii" selitän epäselvästi mumisten. Enhän mä edes itse tiedä mitä me ollaan. Kavereita? Tietenkin sen verran aina. Enemmän kuin kavereita? Eipä tuosta ole sen enempää puhuttu. Kai mä siihen oon ihastunut, mutta en mä Joelin tunteista tiedä.
"juujuu kavereita vaan" Niko hymähtää. Asia kuitenkin unohtuu ja mut jätetään rauhaan. Ehkä tää mun punastuminenkin tästä laantuisi.

"Joonas" Niko kuiskaa yhtäkkiä ja tökkää mua kylkeen. Se osoittaa sormellaan pizzapaikan ovelle. "kato" Mä en saa sanaa suustani. Joel ja sen kaverit pölähtävät sisälle. "oon kipeenä". Aivan varmasti olet, siltä se näyttääkin. "eikö se sanonu et se on kipeenä?"
"mitä te kuiskitte?" Olli sanoo kovempaan ääneen kuulostaen hieman tympääntyneeltä.
"shhh saatana. kato" sanon ja nyökkään päällä Joelin ja tuon kavereiden pöytää kohti. Olli ja Tommi kääntävät kumpikin katseensa sinne. Tämä näyttää varmasti aika hämärältä toiminnalta.
"etkö sanonu et se on kipeenä?" Tommi kysyy.
"no sanoin. tai siis se sano ite keskiviikkona aamulla että ei tuu kouluun ku on kipeenä vaikka ei se tiistaina siltä vaikuttanu" vastaan haikeana. Valehteliko Joel mulle...? Mun mieliala nyt vähän laski tämän takia.

Me päätetään lähteä saman tien, sillä oltiin kaikki ehditty jo syödä. Matkalla ovelle mun ja Joelin katseet kohtaa. Sen kasvoilla on tuima ilme eikä se edes hymyile mulle, vaikka mä väläytin omaa hymyäni varovasti. On se mulle ennenkin hymyillyt ja jopa moikannut, vaikka olisi ollutkin omien kavereidensa seurassa. Mitä mä tein väärin?

—
sanat 533

mikäs joelia vaivaa?🤨