Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 24 - ilonen lintsaaja

•J o o n a s•

"pidetäänkö me tää edelleen salassa?" mä kysyn meidän pyöräillessä kouluun.
"jos sua ei haittaa" Joel vastaa epävarmana.
"ei haittaa. Niko, Olli ja Tommi kyllä tietää mut ne pitää sen omana tietona. sä voit olla meiän kans joskus jos haluut" selitän. Niille en tosin ole kertonut tästä... tilanteesta. Ne tietää vaan sen mitä silloin viikonloppuna tapahtui. Maanantain keskustelusta niillä ei ole hajuakaan.
"enköhän mä voi. saanpahan olla enemmän sun kans" se vastaa virnuillen. Jännittynyt tunne valtaa mut Joelin katsoessa mua tuolla tavalla.

Me päästään hengästyneinä koululle. Jätetään pyörät telineeseen ja mä oon jo lähtemässä kävelemään koulun ovia kohti, mutta Joel vetää mut takaisin. Me ollaan yhtäkkiä ihan lähekkäin ja se painaa huulensa kevyesti omilleni.
"koska me ei voida tehdä noin koulussa" se sanoo meidän erkauduttua suudelmasta.
"no sit ei mennä kouluun" hymähdän ja pussaan sitä vielä kertaalleen. En malttaisi mennä.
"millon susta on lintsaaja tullu?" Joel naurahtaa.
"sillä sekunnilla ku mä tajusin et en voi tehä näin..." aloitan ja pussaan sitä. "...sillon ku ollaan koulussa"
"ahaa. eli mä tein susta lintsaajan?" se kysyy hymyillen.
"ehkä. sä teit musta myös ilosen" tokaisen ja irrottaudun Joelista. Lähden kävelemään oville päin Joelin jäädessä hetkeksi paikoilleen päätään pudistellen.

Mä käyn hakemassa kaapistani seuraavan tunnin kirjat. Joel seisoskelee vähän matkan päässä selaten jotain puhelimeltaan. Niko on jo omalla kaapillaan ja hymyilee mun kävellessä sitä kohti.
"miten sä Joelin kanssa liikut?" se kuiskaa ja vilkaisee taaempana kököttävää Joelia.
"me tehtiin sovinto. se ei ollu Joel siinä kuvassa vaa jonku kaveri" selitän Nikon katsoessa mua epäuskoisena.
"ja sä uskot sitä?" se kysyy.
"uskon. emmä tiiä valehtelisko se" sanon ja katselen Joelia hetken.
"no toivottavasti oot oikeessa ja se ei valehtele. ootte söpöjä" se sanoo lopulta virnuillen ja tökkää mua kylkeen. Hymähdän ja pyöräytän silmiäni.

"herätys puhelinaddikti" sanon kävellessäni Joelin ohi ja otan puhelimen sen kädestä. "mitä sä mun ig selaat?" kysyn vilkaistessa sen näyttöä.
"ööööh en mitää" se vastaa punastuen hennosti.
"otan tän kohteliaisuutena" hymähdän ja ojennan puhelimen takaisin sille.

"Niko kysy et meenkö niitten kans syömää" sanon tunnin loputtua. "haluutko tulla?"
"joo oota" Joel vastaa ja kääntää katseensa kaveriporukkaansa, joka kävelee meitä kohti.
"meen eeltä ettii ne nii tuu siihen ruokalan etee" sanon ja lähden pois ennen kuin ne ehtivät lähemmäs. Ihan kuin pelkäisin niitä. En sentään. Mutta en mä niistä erityisemmin tykkääkkään.

"mihis sä sen sun jäbäs jätit?" Olli kysyy huomatessaan mun saapuvan heidän luokse yksin.
"se jäi jotain juttelee sen kavereitten kans" vastaan ja samassa kuulen puhelimeni ilmoitusäänen. "jaaa näköjään se lähti kauppaan niitten kans. mennää syömää" sanon hieman pettyneenä.
"miks se ei sua ottanu mukaa?" Tommi kysyy ollessamme linjastolla.
"en tiiä. tai siis mä siitä lähin ku näin et ne sen kaverit tuli siihen ja sanoin et tulee sit tänne" selitän. "emmä kauheesti tykkää niistä sen kavereista. ja mä lupasin tulla teiän kans"
"vähän outoo et se ei pyytäny sua jäämää ja nyt vaa ilmotti et ei tuukkaan eikä kysyny sua mukaa" Niko pohtii.
"tuskin oisin ees lähteny. jälkkäähän siitä tulee jos jää kii enkä mä halua istuu siel" vastaan. Olisi se ollut ihan kiva, jos se olisi edes kysynyt, vaikka en mukaan olisi mennytkään.

—
sanat 517

tän kirjan alottamisen myötä tuntu et löysin sellasen oman tavan kirjottaa ja ehkä kehityinki kirjottajana mut nyt oon jotenki aivan jumissa ja tuntuu et en vaa osaa mitää😀