Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 13 - en kerro

~time skip sunnuntaihin~

•J o o n a s•

Tää viikonloppu on ollu kyllä paras pitkään aikaan. Voisin olla useemminki yksin kotona. Tai siis yksin Joelin kanssa. Jos sillä nyt tosissaan kiinnostaa viettää mun kanssa aikaa. Nyt nää pari päivää sillä ainakin on tuntunut kiinnostavan. Pakko mun on tästä kertoa Nikolle ja kysyä neuvoa, koska onhan tää nyt uusi tilanne mulle.

"mun pitäis lähtee" Joel sanoo meidän makoillessa sylikkäin mun sängyllä katsellen sarjaa.
"älä mee" mutisen ja rutistan tuota vielä vähän tiukemmin.
"me nähään taas huomenna koulussa" se hymähtää silitellen mun hiuksia. "mut sillon ei voida olla näin"
"mmh" vastaan. Se siis haluaisi kuitenkin olla vielä näin lähekkäin ja halailla, niinkö? Oliko toi todiste siitä?
"ja jos sä haluut nii voidaan nähä aina vapaa-ajallaki" se sanoo ja voin kuulla pienen virnistyksen tuon äänessä.
"okei. ehkä mä päästän sut" vastaan ja nousen ylös vetäen Joelin mun mukaan.

Alakerrassa mä katson Joelia sen laittaessa kenkiä jalkan ja takkia päälle. Kieltämättä kyllä harmittaa, että se lähtee. Onhan se päivä kyllä vielä huomennakin. Joo, mutta ei me huomenna koulussa voida halata tai pussailla. Oon selvästi ihan ajatuksissani, kun säpsähdän Joelin pörröttäessä mun hiuksia.
"hattarapää" se kuiskaa ja vetää mut halaukseen. Hymyilen tuota vasten kuin idiootti ja mun posketkin varmaan muistuttavat tomaatteja. Varovasti mä nostan mun päätä ja huomaan Joelin kasvot vain senttien päässä omistani. Tuijotan tuon silmiä kuin ihan lumoutuneena ja tajuan sen vasta, kun se pussaa mua.

"hei hei" sanon vielä ovelta. Ihan kuin oltaisiin sanomassa hyvästit. Alle 24 tunniksi. Dramaattista.
"nähää huomenna" se sanoo ja lähtee kävelemään mopollensa. Vedän oven perässäni kiinni ja on jälleen hiljaista. Ja tylsää. Ehkä mä soitan Nikolle.

"miten meni? mitä te teitte? kerro kaikki. yksityiskohtia myöten!" Niko sanoo yhteen hengenvetoon antamatta mulle suunvuoroa missään vaiheessa.
"no terve vaan sullekki" vastaan tuon vihdoin hiljentyessä.
"terse perse. noni, kerro nyt" se intoilee. Mietin hetken lupaustani Joelille, etten kertoisi meistä. Luotan Nikoon sen verran kuitenkin, että päädyn selittämään kaiken tapahtuneen oven taakse ilmestymisestä ja oudosta keskustelusta kesken pelin siihen hetkeen, kun Joel kutsui mua hattarapääksi. Eiköhän Joel anna mulle anteeksi. Ja mun pitää saada järjestää hepulikohtauksia Joelista jollekin.

"voi eiiii niin söpöä" Niko lässyttää mun kertomuksen päätteeksi. "sä et voi väittää enää ettet ois ihastunu siihen"
"voin" vastaan mun pokan pettäessä.
"kiinni jäit! mut älä huoli en kerro kellekkään" se sanoo.
"ei mut emmä tiiä. oon ollu oikeesti ihastunu ehkä ala-asteella viimeksi. ja en tiiä onko Joel sellanen tyyppi keneen ees kannattais ihastuu" selitän.
"no sitä se ei ehkä oo. tai mistä mä tiiän. kuulosti olevan ihan kiva ja kiltti sulle" se vastaa.
"ja mä en oo koskaan ollu ihastunu poikaan" sanon hieman hiljempaa.
"ootko koskaan ajatellu sitä? siis et voisitko tai pystyisitkö olla" Niko kysyy.
"en oikeestaa. Joel vaa... on Joel. emmä tiiä" selitän. Mun ajatukset on vähän sekaisin.
"no ei sun tarvi tietää. Joel on Joel ja jos tykkäät siitä nii sit tykkäät. älä stressaa siitä vaikka se oiski uutta" Niko sanoo rauhoittavasti. "ja sitä paitsi, mistäs sitä tietää vaikka noille sun tunteille olis vastakaikuaki?"
"no tuskinpa" tuhahdan. Ei Joel vaikuta siltä, että se vois tykätä pojista.
"älä nyt, katot mihin tää juttu etenee. turhaa sä nyt sitä panikoit. ota tää vaikka puheeksi sen kans jos siltä tuntuu" Niko järkeilee. Ehkä tää tästä.

Äiti ja Jade saapuivat kumpikin kotiin jo iltapäivällä. Äitihän oli kauhean kiinnostunut miten olin pärjännyt ja mitä olin tehnyt ja sitä rataa. Nyt se lähti käymään kaupassa ja me jäätiin Jaden kanssa kaksin. Katon mun huoneessa kesken jäänyttä sarjaa, kun Jade tulee nojailemaan mun oven karmiin.

"te ette tainnu vaan pelata koko viikonloppua Joelin kans vai?" se kysyy yrittäen epätoivoisesti olla virnuilematta.
"miten niin?" pidän katseeni tiukasti telkkarissa, koska tunnen poskieni punehtuvan. En tietenkään äitille kertonut mitä me oikeasti tehtiin. Jätin kertomuksesta halailun ja pussailun pois.
"sä hymyilit sillee jännästi ku äiti kysy. ja nyt sä punastuit. onks se sun poikaystävä?" Jade kysyy ihan suoraan.
"ei oo!!!" huudahdan vähän äänekkäämmin kuin oli tarkoitus.
"sä tykkäät siitä. aika sulosta. emmä kerro kellekkää" se sanoo ja katoaa omaan huoneeseensa. Okei okei myönnetään, mä oon ihan lätkässä Joeliin.

—
sanat 672

voi ku voisin joka päivä nähä yhtä ihmistä ja mennä kotiin tietäen et nähään taas huomenna🥹

mut sit maailma on vähän epäreilu