Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 56 - maailman vallotus

•J o o n a s•

"Niko pyysi mut sen luokse ja ottamaan kitaran mukaan" hämmentyneenä luen sen viestiä.
"häh? miks?" Joel kyseenalaistaa tuijottaen yhä kesken olevaa jotakin sotapeliä. Mua ei sellaiset kiinnosta, mutta jostain niitä meille on siunaantunut. Joel niitä on pelaillut aina silloin tällöin.

"no en tiiä. mut haluutko tulla mukaa? tuskin se pahastuis" kysyn.
"voinha mä tulla. pitääks munki raahaa joku rämpytettävä vehje mukaa?" se mutisee.
"eikö sun oma vehje riitä" yritän sanoa pokkana, mutta tirskahdan lauseen lopussa. Minkäs sille likaiselle mielelle mahtaa...
"no ei ku voin tehä samaa sullaki" Joel toteaa kylmän rauhallisesti. Sillä sentään piti pokka.
"et sä sitä sielä voi tehä" hymähdän.
"katsotaan"

Saatuani Joel irti pleikkarilta ja raahattua pihalle me tallustetaan kohti Nikon kotia. Koputan oveen ja salamana se repii oven auki lähes saranoistaan.
"ai säki tulit. parempi homma. tulkaa" Niko pälättää ja ryntää jonnekin alakertaan.
"me tultiin kyllä molemmat" Joel kuiskaa mulle Nikon mentyä sen huulten hipoessa mun ihoa ja aiheuttaen kylmiä väreitä. Kiimanen.

Me astellaan portaita alas mun kitaran kanssa. Joel nyt ei omaa kitaraansa saanut, mutta ei se sitä välttämättä tarvi. Eihän me edes tiedetä mitä Nikolla on mielessään.
"jätkät on saanu! paistatte ku naantalin auringot!" Olli huutaa heti meidät nähtyään. Hetken kaikki ovat aivan hiljaa prosessoiden Ollin sanoja, mutta räjähtävät sitten nauruun. Noin selvääkö se on?

"sen takia me ei tänne tultu niin jos mennään vaan eteenpäin" Joel sanoo ja istuutuu sohvalle mahdollisimman leveästi. Mun tekisi mieli hypätä syliin, mutta hillitsen itseni ja istun sivistyneesti sen viereen.
"soitatsä Joel jotain?" Niko kysyy selaten jotakin papereitaan läpi.
"suuta. ja kitaraa" se vastaa ja nappaa mun kitaran laukusta. Nopea virittely ja se alkaa soittamaan. Kappaletta en tunnista, mutta lumoudun tuon soittamisesta joka kerta, vaikka se soittaisi hitto vie yksinkertaisimpia lastenlauluja.

"jumalauta!" Niko huudahtaa ihan yhtä lumoutuneena. "susta tulis pirun hyvä laulaja. mitäs sanotte jos perustettais bändi?"
"ootsä ottanu jotai vettä vahvempaa?" Joel naurahtaa kuin ei olisi tajunnut sanaakaan.
"en! c'mon, Tommi soittaa rumpuja, Olli bassoo, te kitaroita ja no Joel näköjää laulaa helvetin hyvin ja mä laulan kans ja soitan vähän sitä sun tätä" Niko selittää vetämättä henkeä kertaakaan.
"no i'm in" Olli vastaa ja vuorotellen vilkuilee meistä jokaista.
"mä kans" Tommi yhtyy ideaan. "entä te kaks?"
"no totta vitussa!" Joel huudahtaa saadessaan ilmeisesti kiinni ideasta. "tehään tää ja tehään se perkele kunnolla. vallotetaa maailma"

"me voidaan soittaa täälä tai Ollin luona ennen ku keksitää parempi paikka" Niko sanoo ja selaa yhä papereitaan.
"hääh?" Olli kysyy hämmentyneenä. Se keskittyi bassoonsa niin, että ei edes tiennyt mistä puhutaan.
"soitettiin sillon joskus aikasemmin sun porukoiden autotallis. kai me voidaan vieläki?" kysyn. Se oli sinä päivänä, kun mä Olliin ja Tommiin tutustuin.
"voidaan voidaan" Olli vastaa.

"kai meillä nimi pitää olla" totean hetken kuluttua.
"mulla on tässä läjä nimiä mut... miten ois Blind Channel?" Niko ehdottaa varovasti. Myönteistä mutinaa ja nyökytyksiä tulee jokaisen suunnalta.

Jaa että me ollaan sitten Blind Channel ja vallotetaan maailma, terveisin Joel Hokka.

—
sanat 483

kirjottaminen alkaa taas sujua, elämä ei🙃

ja hei aivan valtava kiitos joka ikiselle teistä ketkä tätä luette ja kommentoitte vaikka en aina niin aktiivisesti julkase, ootte ihania <3